Eilen illalla ajelin takas PeräBerberiaan. On jotenkin haikee fiilis lähtee kotoo ja ajella tänne kaupungin huiskeeseen. Ku kummiskin mun on juuret tuolla Pohjois-Karjalan periferiassa.. Ja siellä on ne tekijät/olosuhteet, mitkä ovat muokanneet minut sellaiseksi kuin olen. Kyllähän sitä ihminen oikeasti on osaltaan perintötekijöiden ja olosuhteiden summa. Minkähänlainen huligaani olisin, jos oisin kasvanut esim pääkaupunkiseudulla...hmmm...paree etten mieti tätä asiaa enempää. Ku rupesi niin pahasti puistattamaan. Tyytyväinen olen tähän lopputulokseen.

Tänään vedetäänkin sit kovaa tai ainakin yritetään. Eilen nimittäin tuli vissiin syötyä jotain laktoosipitoista, sillä perse on huutanut koko aamun kuin sumutorvi. Lenkilläkin joutui vääntämään salamapaskat. Ja suolenmutkassa vääntää ikävästi.

Kamis kävi eilen poppamiehellä näyttämässä lonkkaasa. Poppamies oli sitä mieltä, jotta lonkkavaivat on tulleet liian kovalla alustalla juoksusta. Elikkäs sama diagnoosi varmaan käy mullekkin. Joten teimme muutoksen tuohon harjoitukseen. Alustavasti suunnitelin tänään 10k radalla kovaa, mut vaihdoimme sen 15k kovaan hiekka-alustalla. Saa nähdä onkohan liian kova rasti, mut kokeillaan kummiski. Keli on nimittäin melko lämpöinen ja vattaa vääntää...

Aamulla tirpasin kevyesti Vuoksee ympäri ja tempasin siihen 4x1min aukaisuja. Muuten olisi mennyt ihan nappiin, mut kesken lenkin jouduin lannoittamaan kaupungin kukkapuskia.