Joo HCM:llä kävin. Olipa harvinaisen vittumainen reissu.

Elikkäs eilen lähettiin RaastoBussilla. elikkäs Vel-peskan karavellella Peräberberian kestävyyspyhätöstä painamaan kohti Helsingin kunnian kenttiä...Kaikki meni ihan hyvin vissyä, hard sporttia ja energia juomaa lipitellessä. Helsingissä kävin hakee sipin ja sen jälkeen menin seppolandian kokoontumisajoihin.

Kokoontumisajojen jälkeen vaihdoin vaatteet ja lähdin kisapaikalle hiimailemaan. Ennen lähtöö oli todella epätodellinen olo..tästä mainitsinki Podelle ja Kamikselle. Ja tappofiilikset olivat kateissa...jotenki oli sellainen löysä fiilinki. No silti lähdin startiviivalle...

Lähtölaukaus laittoi meidät liikenteeseen...eka kilsa suunnitelmien mukaan 3.35 toinen 3.33 ja kolmas 3.32...tässä vaiheessa tein suuren päätöksen...vedän 25 kilsaa kisavauhtia ja keskeytän bulevardille. Ja siitä kävelen sit stadionille. Reidet tuntuivat todella väsyneiltä tässä vaiheessa. Ja vanhasta kokemuksesta tiedän etteivät ne ainakaan paremmaksi muutu -nimittäin kisan edetessä. Vissiin se viimeinen TV 15 KO oli liian lähellä maraa...tästä raastosta en ollut palautunut todellakaan. Juoksu tuntui 3 kilsan jälkeen todella huonolle ja tein muutoksen taktiikkaan...eli vaihdan 3.35 vauhdin 3.40 vauhtiin. Sillä jalat olivat todella raskaan makuiset.

No sit rupesin painamaan 3.40 vauhtia kohti bulevardia...Kaiken näköistä kivaa kerkesi tapahtua matkalla, mut en jaksa niistä kirjoitella. Noin 10 kohdalla oli seppolaisten juottopiste ja vitutti sekä korpesi tää löysäilyvauhti ihan tajuttomasti. Nesteetkään eivät tuntuneet imeytyvän yhtään vaan jäivät mahaan hölskymään.

No tästä seppolaisten juottopisteeltä sain itselleni huoltajan joka ajoi pyörällä mukana ja tarjoili mulle juomista pulloista. No perhana!! Mie rupesin kelaamaan tätä helkkarin luuseri fiilistäni...mieleen jolahti monet ajatukset. Eli tässä vaiheessa tein täyskäännöksen...Mie en keskeytä tänään...enkä perkele keskeytä enää koskaan. Tuntui miltä tuntui. Mie tiedän liian paljon hyviä juoksijoita, jotka vetävät kovaa. Mut eivät halua tunnustaa joskus epäonnistuvansa. Mie voin tänään vaikka epäonnistua...-MUT MIE EN KESKEYTÄ PERKELE!!

Nesteet jäivät tasaisen tappavasti hölskymään mahaan ja harkitsin jossain 15-17 km kohdalla yrjöämistä. Arvelin ettei aika riitä tässä paljolti yrjöämään ja painoin vain kaasuu. Tää juoksu on perseestä, mut painan hamaan loppuun...ihan sen takia koska joku jaksaa nähdä vaivaa ja juottaa mua. Vaikka en edes tuntenut koko kaveria ollenkaan. No kilometrit kertyivät todella hitaan oloisesti. Yleensä maralla tuntuu ekat 25 km todella helpoille ja sitten alkaa vasta väsyttää.

Mulla oli tää väsymys jo 3 km:n jälkeen. No Bulevardikin tuli ja meni. Vatsassa tuntui todella ilkeelle, ku jokaiselle juottoasemalla otin vähän nestettä. Ja silti ne jäivät mahaan...tuntui että maha kasvaa sellaiseksi Kamis mahaksi. Välistä aina nousi yrjöt suuhun ja mie kaoin niitä ulos...todella vittumainen olo.

Noin 32 kohdalla olin jo ihan sipissä...rupesi paleltamaan. Elikkäs energiat oli ihan finaalissa. Arvelin jotta kymppi matkaa. Enköhän mie pysty vetämään sen noin 45 minsaan. Askel painoi ja maha hölskyi...Temen näin tulevan vastaa ja siitä sain hieman pisitystä. Nimittäin lievä vahingon ilo pyrki pintaan. Temellä on yli puolet nääs jälellä..ja mie vedän vimosta kymppiä.

Jossain vaiheessa näin Jampaa ja se heitti virksitävää vettä mun niskaan. Olin todella seis...ei pää toiminut eikä mikään muukaan. No loppumatka oli selviytymistaistelua...selvisin hengissä stadionille. Maaliviivalla lysähdin läjään...en jaksa enää yhtään askelta. Toimitsijat hyökkäsi kimppuun. No mie en todellakaan ollut millään seurustelu päällä. Aika voimakkain sana kääntein häädin niitä pois. Ja halusin vain maata siinä. Olivat sitä mieltä että kantaavat mut lääkintätelttaan, mut miehän kävin pistää vastaan. Tein selväksi jotta haluun olla vain hetken rauhassa tai muuten alkaa lätty lätisee. Muutaman minuutin makoiltuani pääsin jaloilleni ja läksin vaihtaa vaatteita.

Vaatteiden vaihdon jälkeen menin Kamista odottamaan maaliviivalle. Hänkin jäi tavoitteestaan jotain 14 minsaa. Ja mies oli kyl sipissä. Ei niin sipissä kuin mie mut sellaisessa normaalissa Kamis-sipissä. Sen jälkeen menin nurmikolle makoilee. Näin siellä Atefia joka oli kans hyytynyt ja Aholan RAASTO veljeksiä. Pistin välittömästi Arton kilpailukieltoon samoissa kisoissa missä ite oon. Nimittäin aina kun hän on viivalla niin mulla menee penkin alle...perhanan pahanonnen lintu. Pojat olivat sitä mieltä ettei mun olisi kannattanut vetää ennen kisaa energiajuomaa. Jotta se olis lyönyt mun vatsan lukkoon. No se saattaa pitää paikkaansa...

Kotimatka menikin spekuloidessa ja häppää vedellessä. Meidän saalis oli melko surkee. Kamis veti 3.14.48 mie 2.45 Hanski kitisi ajan 3.34.58 ja Teme joutui keskeyttämään nilkan nyrjähtämisen takia. Vielä me nousemme tästä suosta...Sitä ei tartte epäillä.