En viittinyt rankuttaa lomat lusittu slogania, nimittäin tohon otsikkoon. Mut mainitsenpa sen täällä leipätekstissä. Ihan vain vittuillessani kaikenmaailman trendipelleille. Ku se slogani on kuulemma maailman epätrendikkäin ja junttimaisin ilmaisu. Olipahan miten hyvväässä, mut tännään pitää lähtee iltavuoroon PISTE vitun trendipellet!!

Elikkäs siis...eilen kävin tekemässä niitä tonnin vetoja. Tiettyhän mie kunnollisena wannabe urheilijana olin jo aamulenkinkin tehnyt. No kummiski Maken kaa veivailtiin niitä tonneja. Ja kyllä sen kelin pitääkin olla mun treenaamista vastaan. Tuntui nimittäin ku luontoäiti olisi halunnut sivautella avareita mun kuvankauniiseen pärstään. Nimittäin taivaalta satoi sellaisia helsingin sanomien kokoisia räntähiutaileita päin pläsiä. Lisäksi vielä tuulikin riepotteli miestä aivan tautisesti. Mulla nyt ei se niin pahaa tee, ku tota elopainoo on siunaantunut. Mut toi Make ku on tollainen nyrkillä tapettava, niin sillähän toi tuuli on vielä pahempi. Tiiä milloin lähtee sanamukasesti liitämään. Kummiski saatiin veivailtua tonnit sohjoa kyntäen.

Viimeiselle vedolle tuli vielä kisailun makuakin. Ku Make sai paremman lähon heti startissa ja alkoi posottaa ihan elukan raivolla. Mie en vielä viittinyt heti lähtöön avata täysin urkuja. Just ku olin saavuttamassa Maken selkää, niin kaks mummon perhanaa olivat poikkiteloin tiellä.  Make pääsi hyvin koukkaamaan kapeesta raosta, mut mie jouduin ottamaan ohituksen penkan kautta. Ja taas olin muutaman askeleen jälessä. Tiesin jotta noin 300 m ns maalia alkaa ylämäki ja siinä on mun iskunpaikka, ku oon vähän vahvempi jaloistani. Mäen alkaessa pääsin jo rinnalle vaikka Make laittoiki kyl kovasti vastaan. Mäessä tempasin kaikki tehot irti ja pääsin jo mukavasti karkuteille, vaikkakin sisuksia kihelmöi ja jalat painoivat ku kisoissa kuunaan. Mäen päällä olin jo varmaan 5 metriä eellä ja arvelin jotta tää on selvää kauraa. Mut sit tulee auto jota mie taas joudun väistämään ja vähän jarruttamaankin...etten joudu sen alle. Perhana siinä tuhraatuu aikaa ainakin sekuntti, Make on taas lähes rinnalla ja mulla vauhti on tyrehtynyt. No periksi en perkele anna, vaan runnon ihan silmittömän loppurutistuksen. Maaliin ei kummiskaan ole matkaa kuin n 100 m. Hengityksen korske jää pikkuhiljaa jälkeen. Mulla hapottaa ihan jokaisen lihaksen mikä juostessa vaan voi hapottaa -käsistä lähtien. Vissiin Makekin oli vähän sipissä, ku sain veivattua enne loppua noin 2 sek eron. Mut olin väsynyt -ihan helevetin väsynyt...kotimatkalla verrytelessä sainki taas katella, ku tähdet säkenöi silmissä ja vatsahapot korventaa suussa...Hyvä treeni.

Nyt ku on hekumoitu eiliset treenit, niin hekumoidaan samaan syssyyn tänkin päivän saavutukset. Eli kävin veivailemassa 30km keveesti...Asiasta kolmanteen: eilen muuten ostin Puma Betasso Gore kengät, ja olivat kyl tänään tarpeessa. Nimittäin hyyhmää, vettä ja loskaa oli ihan kohtuu paljon. Eivät hiertäneet yhtään rakkoa, joten käytän lenkillä tulevaisuudessakin. Olivat muuten ensimmäiset Puman juoksukenkäni ja hinnaltaan ihan kohtuulliset. Voisinhan periaatteessa kirjoitella niistä vähän raporttin tynkää, ku saan niistä tarpeeksi käyttökokemuksia.