Joo-o, eipähän mitään uutta meikäläisen surkeeseen elämään kuulu. Paitsi tietty se, ku aamulla olin lähössä lenkille ja otin kelloo pois ranteesta, nii se mennä mätkähti lasi edelle eteisen kaakelilattialle. Kuului oikeen pahaenteinen RIKS-ääni ja mulla nousi palakurkuun. Voi jos joku olisi pääsyt nauhoittamaan sen epätoivoisen EEEEIII!-äänen joka tuli kuin itkun seasta(olisi erittäin arkaluontoista materiaalia). Nimittäin meikäläisen erittäin hyvin palvellut Polar Accurex Plus, jonka olen jo omistanut vuodesta -96 läsähti mykäksi. Ei kukkunut Polari ei. Kävin jo oikeen raivokohtauksen partaalla PERKELE.

Aikani kohtaloani surkuteltua kaivelin iänikuisen patterirohmun eli Suunto Vectorin, ja rupesin sitä värkkäämään oikeeeseen aikaan. Ainaku olin saanut asennettua oikeen päivämäärän ja kellonajan, nii sehän perkele imaisi jonkun napin painalluksesta virrat tyhjiin, sekä tietty samalla nollasi ihtesä...VITTU!!

Paniikissa pyöriskelin kämpässä kuin paraskin mielipuoli. Meikäläinenhän EI pysty elämään ilman kelloa, oon nimittäin asteen-verran hektinen kaveri. Meikän PITÄÄ olla viimeisimmän ajan hermolla. Aikani panikoitua ja erillaisia spegulointeja uuden kellon hommaamisesta ja muita toimintamalleja päähäni hakiessa, kävin vielä ravistelemassa Polaria. Sehän olikin ruvennut taas kukkumaan. Voi sitä ilon tunnetta mikä voi tulla! Ku luulee jo menettäneen rakkaan kellonsa, mut ei menetäkkään, vaan voi vielä jakaa  lukemattomia yhteisiä hetkiä. HIENO TUNNE!! Jotain sille kävi pudotuksessa, mut heräsi uudestaan vielä henkiin. Tulevaisuudessa pidän sitä kuin kukkaa kämmenellä... tai siis ranteessa

Päivän treenit ap 11km kevyttä ip vetoja. Saa nähdä kuinka vedot kulkee, ku eilisestä ovat lonkat ja pohkeet kipeet sekä jäykät. Esteiden pomppiminen ei taida sopia meikäläisen kropalle...