Eilen tempoilin aamuun 8,5 km keveetä ja illalla käytiin Teron kanssa juoksentelemassa 15 km:a. Muutenhan tässä nyt suurempia ei olisikaan, mut toi sunnuntain koordinointi/nopeus/hyppy härdelli tökkäs meikän pohkeet melkoiseen kiputilaan. Eipähän siinä mitään olisi, jos noi pohkeet olisikin sellaiset kenialaismalliset tikut, ku eihän sellaisiin tikkuloihin mahdu kovin isoja kipuja. PERKELE ku meikän pohkeisiin junttaa kipuloita, niin ne kyl tuntuu ihan VITUTUKSEEN saakka. Sinänsä tietää tehneesä taas itsensä eteen jotain. Totuushan on kummiskin jotta: kivut pohkeissa koordinoinnin jälkeen on varmaankin miellyttävämpää, kuin kivut päässä ryyppämisen jäljiltä -eiks je?!

Aamulla kävin hannaroimassa 5 km verryttelyä, vaikka ei ollut alunpitäen edes suunnitelmissa. Pakko on yrittää saada veret kiertämään jaloissa, jos vaikka jossain vaiheessa tuska alkaisi helpottamisen merkkejä näyttelemään. Illalla käyn vetämässä VL 15 km jossakin päin PeräBerberiaa, varmaankin hyvin pitkälle Aholan suunnalla. Ja pyörällähän en kyl varmana töihin mee, pitää nimittäin saada noi kapulat edes jonkinlaiseen kondikseen. Varsinkin ennenkuin pitäsi taas ruveta iskettämään OIKEESTI.