Tulipahan pistäydyttyä Joenkaupungissa ravaamassa muovipäälysteistä kieppiä oikeen reteen kutkulleen, siis näiden elokuun kansallisten muodossa. Miehän jo ilmaannuin P-Karjalaan hyvissä ajoin nostamaan kisatunnelmaa tappiin ja nappiin. Pitihän tätä PeräBerberiaan aikaeroo tasatakkin, vaikkakin 25 vuoden PB:n jälkeenjääneisyyttähän ei ihan muutamassa päivässä kiritäkkään tasoihin. Joo, joo -asiaan.

Numerot kävin nappaamassa selostajan pömpelista. Sen jälkeen läksin Areenalle vaihtamaan päälle jotain "mukavampaa". Tunnelma oli Lahtion Mikkoa lainatakseni karvoja nostattava, varsinki ku Joensuun keskuskenttä pauhasi aina omiaan kannustaen. Varsinainen linnunpesä PERKELE... Laittelin juoksukamat niskaan ja läksin Linnunlahdelle hölkyttelee. Ilma oli himpun painostava ja välistä pikkuisen tuuleskelikin. Miehän VITTU vihaan tuulta juostessa, ottaa nimittäin meikän massiiviseen ruhoon, kuin 49er veneen purjeeseen SAATANA. Verrytellessä meinasi ruveta kylkeäkin pistelemään, mut muutaman napakamman avauksen jälkeen huomasin, ettei kipu toistaiseksi ainakaan kovene.

Lähtöpaikalla normihäröilyt ja Hukan Sakari oli sitä mieltä, että meikän varmaan kannattaa lähtee tuulta halkomaan. Mullehan passaa, nimittäin takana juoksevat pääsevät kuin rekan imussa. Startista liikkeelle ja tavoite on asetettu tasan 32 minsaan. 200m kohdalla vauhdin tarkistus ja aikaa kulunut 38 sekkaa, eli rytmi on kohdallaan. Kierros täytyy ja vedän sen etusuoran vastatuulesta huolimatta 1:16, eli nyt menee kuin pitääkin. Toinen kierros täyttyy ajassa 2:32 ja tonni tasan 3:12 tuntuu menevän kuin elokuvissa. Sakari tuntuu käyttävän meikän aiheuttaman imun maksimaalisesti hyväkseen, ja kuulosti tulevan hyvin perässä.

VITTU mie jaksa kirjoitella joka kiekolta tarinaa SAATANA.

Toinen tonni tulee täyteen 6:24 hyvältä tuntuu, ja vielä pystyn hengittämään nenänkautta, kylläkin harkitsin jo toisen sieraimen käyttöönottoa =). Kolmas tonni täydellisesti aikataulussa 9:36. Sakari alkoi hiipumaan jossain näillä main, eikä enää "perästä kuulu". Tätä täysin aikataulussa olevaa juoksua jatkuu tonne 4,6km saakka, kunnes joku helkkarin uinahdus tulee vastatuulipätkällä, ja huomaan 5 km:n kohdalla kellon lyövän tauluun 16:05 eli 5 sekkaa jäljessä. Siis yhdellä kieroksella jäin suoraan 5 sekunttia, sillon rupesi VITUTTAMAAN typerä kehän kiertäminen.

Suunnitelmissa oli vähän kirrata vauhtia että olisin 7 km kohdalla 22:24 vauhdissa. Saankin muutaman sekunnin aikataulua kiinni, mut 7 km kohdalla olen 22:27 ajassa. Nyt rupesi mieltä painamaan eikä askel lennä. Kiinnostus loppui kuin seinään, sekä tavoitteet lensi kaaressa roskikseen.

Nyt siirsin ainoaksi tavoitteeksi juosta viimeiset kilometrit maaliin. Vapauttava maaliviiva saapuu ajassa 32:16, enkä ole taaskaan tyytyväinen. Olisin vielä sekunnin kiristänyt, niin olisi mennyt täydellisesti tämän kauden mallin mukaan. Vuoksenlenkillä ja Siuntiossahan näytin miten tarkkaan pystyy jäämään tavoiteajasta, molemmissa tasan 15 sekkaa, nyt sitten 16 sekkaa, eli laskeva trendi PERKELE.

Palkintojenjako Pekingin malliin yleisön pauhatessa ja verryttelyjen jälkeen kotimatkaa suunnittelemaan.

Tälläinen oli meikän ratkiriemukas reissu Pohjois-Karjalaan, käynpä joskus tulevaisuudessakin.