Kamis soitteli eilen ja oli tohkeissaan kuin vain hän voi olla(eli HELVETIN tohkeissaan). Kikatteli kuin pikkutyttö ja keuhkosi kuinka treenit menee NIIN putkeen. Minulta vannotti kautta kiven ja kannon, sekä puolenkymmentä muutakin lastenlorua jouduin lallattamaan etten kerro puolta sanaa AINAKAAN täällä. Joten enpä tän enempää Kamiksen sankaritöistä avaudu.

Itsellä menojalkaa vipattaisi tiestölle, mut otetaan tämä viikko keveesti ja ruvetaan vasta ensi viikolla taas iskettämään kunnolla. Tietty vähän voi jo käydä ulkoilemassakin, sillä jalat on ihan ok:t ja flunssakin tuntuisi olevan voitettu.