Yön nukuin himpun PASKASTI, sillä olin puskenut aamulle vaikka minkämoista hommaa. Joten meni aamuyö kelloa kytätessä, jotta mihin aikaan saa ruveta touhottamaan. Touhotin ja pouhotin kuin hullu pakolliset hommelit aamiaisesta, lumien kolaamisesta, kauppareissuun jne

Sitten painoin tuulispäänä tiestölle lenkille ja veivailin 9km keveetä, samalla poikkesin tunniksi salille.  Siellä vääntelin sixsulaispäkin ja habanderit sen verran pinkeelle, jotta ensi kesän biitsikarkeloissa ollaan aivan SAA-TA-NAN kovaa valjuuttaa. Näin mie oon asian taas päättänyt.

Aamuisen touhotuksen alkulähdehän löytyy tästä PeräBerberian nuuskattomasta olotilasta. Kamis on sortunut jo vetämään pussinuuskaa, sillä on hermot niin pinkeellä ja kuuppa sekasi, että lupasi lainata mulle sitä Tohtori Kamiksen sähköimpulssi hoitolaitetta. Aparaattihan on vissiin Kamiksen suurimpia aarteita, joten siinä vaiheessa ku sen joku saa lainaan, niin yleisestiottaen pitää olla HELVETIN huolissaan hänen mielenterveydestä (siis normaalia enemmän huolissaan). Käytetään nyt kummiskin hyväksi kolleegan heikkoa hetkeä ja yritän silläkin masiinalla hoitaa lonkkaa kondikseen.

Sen verran KUMMISKIN kannoin huolta Kamiksen mielenterveydestä, joten rupesin tehtailemaan keittiössä oikeen kotikutoista nuuskaa. Tempasin kerralla tehdä puolen kymmentä purkkia niin tuhtia evästä, jotta kilahtaa kuupaan kuin korillinen kaljaa, ja tein sen tasan tarkkaan omalla vuosisatoja suvun mukana kulkeneella salaisella reseptillä. Sinänsä jos ei muuta lystiä tästäkään irronnut, niin ainakin keittiö on HELVETIN sotkuinen ja puolillaan nuuskan mujua.

Täräytin gsm-langat Kamiksen suuntaan hehkuvan punaisiksi, jotta nyt olisi uunituoretta ruskeeta kultaa tarjolla. Eikä mennyt aikaakaan ku kaljaa kurlaava kestävyyskone olikin käsi ojossa ovenraossa illistelemässä. Rauha PeräBerberiassa on turvattu ainakin viiden purkin ajaksi.

Iltamassa käyn tekemässä 15km perusmättöä tai sitten tunnin soutaen kovaa.