Tänään vatsa oli jo suhteellisen asiallisella tolalle. Ainakaan ei tarttenna ihan kymmentä kertaa laukata puolijuoksua huussiin,  joten oloahan voidaan pitää lähes normaalina. Yöllä nukuin yli 12 tuntiakin, joten kaiken järjen mukaan olon pitäsi olla suhteellisen freesi.

Aamusella runsaista yöunista huolimatta jouduin käyttämään lievää väkivaltaa itseäni kohtaan, jotta saan muljautettua habitukseni lyrekseihin ja tiestölle. Kävin keveesti lönköttelemässä vajaan 9km ja samalla reissulla kävin tunnin salilla piriformista kiusaamassa. Taisin mie jotain muutakin lihasta vähän rassata, mut eipä tartuta lillukanvarsiloihin SAATANA.

Aamiaisen jälkeen olin niin PERKELEEN väsynyt, että ihan pakko oli ruveta otamaan päikkäreitä ja niistä nautiskelinkin reilun tunnin verran.

Herättyäni sain sellaisen motivaatiopiikin, että rupesin rassaamaan vessanpyttyä, ku se ruojahan on SAATANA vuotaa tihuuttanut vettä jo varmaan neljättä viikkoa. Miehähän arvelin purkaa sen posliinisen puhelimen atomeiksi ja kattoo minkämoisen tiivisteen siihen hommaan. Pytyn palasiksi saatunani hokasin, jotta eihän siihen mitään uutta tiivistettä tartte, vaan puhdistaa entisestä karstat HEVONVITTUUN, niin jopa rupee ropottamaan. Löin pytyn läjään, eikä pisaraakaan mene enää hukkaan. Nytpähän mokoma ruoja lopettaa yöllisen kohisemishäiriöt PERKELE.

Tästä sankarillisesta suoritteesta sain sellaisen piikin touhuta, että samaan syssyyn siivosin vielä pihasta remontoidut oven raadot/karmit siivompaan läjään ja katseilta piiloon. Saa taas naapuritkin toviksi mielenrauhaa. Turasinhan mie vielä vaikka mitä mielenkiintoista, mut alkaa ranteet olla niin hapoilla tästä joutavasta naputtelusta, etten jaksa jokaista juttua käydä seikkaperäisesti setvimään.

Iltamassa läksin vielä nakuttelemaan perusmättöä Vuoksen rantaan ja temusin laariin kilometrilöitä 16 kappaleen verran. Meno oli pikkuisen nahkeeta, vissiinkin johtunee eilisestä kanttaamisesta.