Tänään oli kello soimassa siinä seittämän hanurissa. Heräilin kummiskin omatoimisesti jo muutamia tunteja ennen soittoa, ja kävin kelailemaan elämän syvintä olemusta, joten tietäähän sen ettei uni enää vietellyt uudetaan paulohinsa.

Elämän tarkotuksen filosofoituani ja ennen kaikkea ratkaistuani VITUTUKSENI oli sen vertaa sfääreissä, joten eipähän siinä auttanut muu kuin palata maallisempien asioiden äärelle, eli talsia HELVETIN jumisilla koivilla keittiöön keittelemään pikasufeeta.

Nakattuani aivan erinomaisesti mutjahtaneen kahvin naamariin, läksin juoksentelemaan erittäin keveetä lenkkiä Vuoksen varteen. Ihan kivaahan oli hiipiä hissukseen aamunkajossa. Kesken juoksurupeaman vielä rupesi henkevä puoleni uudestaan kolkuttelemaan, niin että istahdin puistonpenkille ja katselin kuinka Vuoksi virtaa, sekä kuuntelin lintujen aiheuttamaan SAATANALLISTA älämölöä.

Tovin penkillä aikaa kulutettuani tajusin, että turhaapa mie tässä nuoruuttani tuhlailen SAATANA. Vielähän se aika tulee, ku istun samaisilla penkeillä oikeen ammatikseni ja kurlaan Sorbusta sekä Huttusta hyvässä seurassa.

Kotona napostelin aamiaisen ja yritin vähän vielä nukahtaa, että pahin kooma hellittäisi habituksestani, sillä olihan mulle vielä nakitettu työvuorokin kello yhdeksästä alkaen. Työt kävin hoitamassa, ja niiden jälkeen kuruuttelin takasi kotiin kaupan kautta. Torpassa oli pakko narauttaa parin tunnin päikkärit, sillä vire piti saada iltalenkille edes keskinkertaiselle tasolle.

Iltalenkkinä oli 16km perusmättöä. Myönnetään ettei kantapäät käyneet lähelläkään täydellisesti muodostuneita pakaroitani, mut VITUNKO väliä sillä tässä vaiheessa kautta!!

Aisasta kolmanteen....Tulikin mieleen, nimittäin meikäläisellä on asioita hoidettavana tiistaina 18.05 aamupäivistä Helsingin suunnilla. Sikäli joku haluaa majoittaa haisevan, läskin, wannabe maratoonarin mutjakkeen edelliselle yölle, niin kiitollisena otan vastaan. Tai VITUT mie niin hirveen kiitollisena, mut kuiteski PERKELE.