Eilen iltamassa heitetty palauttava lenkura ei kyllä parantanut oloa sitten PASKAN vertaa. Nimittäin kroppa tuntui kuumalle, levottomalle ja muutenkin hermostuneelle. Tuntemus sinänsä hyvin normaali kilpailun tai kovan treenin jälkeiseksi oloksi. Sinänsä tämän olon kanssa pystyy olemaan, mut enitenhän aiheuttaa närästystä ja VITUTUSTA se etten oikeen reteesti pysty sen jälkeen nukkumaan. Vaatisi nähtävästi kokovartalopuudutuksen kotimaisella kuivalla valkoviinillä, mut eihän sitä tokkiisa tohdi näin wannebe urheilijana sellaiseen käydä.

Tämähän tarkoitti tietysti sitä, että aamulla siinä kuuden kankussa, siis kellon soidessa herätystä meikää närästi vieläkin reteemmin kuin illalla kisa-horkkaa potiessa. Läksin kummiskin paukuttamaan kevyttä vajaan kympin.

Töihin piti kimmota siinä kahdenksan ahterissa. Olin lunnollisesti ennen homoscootterilla suoritettua moottorimarssia tankannut ruhoni lähes ylitsevuotavaiseksi majoneesia ja karrelle käristettyä ameriiiikan pekonia.

Täksi niin fantastiseksi päiväksi meille oli hoidettu EA-koulutusta. Poukkoilin koulutustilaan justiinsa ajallaan huomatakseni, että koulutus alkaakin klo 10. Mieleen välähti tuhannesosa sekunnissa että: "VITTU jee!! Onneksi ei aamulla lenkille lähtiessä nukuttanutkaan kuin SAATANASTI". Mielen hieman tasaannuttua tuumin, jotta sattuuhan näitä.

Koulutus alkoi sitte kymmeneltä -ja tasan ajallaan. Heti kärkeenhän ilmoittivat, että kaikkihan oli varannut ulkoiluvermeet matkaan, ku ulkona pidetään joku tovi myöskin koulutusta. Meikällä tietty kravatit ja suorat housut jalassa(sen ainoon kerran vuodessa), joten kyllähän siellä +2 asteessa tarkeneen vallan hyvin.

Tää aivan loistokas ulkoverme-ilmoitushan oli samaisessa sähköpostissa jossa ilmoitettiin, että koulutus alkaakin kello kymmenen eikä kahdeksan, siis siinä SAATANAN samaisessa sähköpostissa joka oli lopunviimein jäänyt lähettämättä PERKELE. Tästä sainkin aivan JÄR-JET-TÖ-MÄN motivaation pumpata Anneen eloa...

Kotiin tempauduin johonkin aikaan, ja välittömästi ovesta sisään päästyäni suoritin parin tunnin itseni väkisinmakuun levytysasennossa. Herättyäni kurlasin välipaloina pari pulloo majoneesia ja rupesin värkkäämään lyreksejä jalkoihini. Kävin Vuoksen varrella lätkyttelemässä 16km perusmättöä, eikä jalat suuremmin kinnanneet eilisestä kisasta. Meno oli yllättävän letkeää, kantapäät vaan paukkoivat pakaroihin holtittomasti, vaikka kuinka yritin estellä. Tarkoittanee, että huomenna on kapulat sillä tolalla kuin olisivat väärinpäin PERSEESSÄ kiinni, sikäli vanhat merkit paikkaansa pitäävät.