Yövuorot raapiivat ruhon sellaiseen väsymystilaan, että viime yönä oli pakko kuittailla univelkoja oikeen isän kädellä.

Aamusella heräilin ja tuntuma kroppaan oli jäätävän PASKA. Unetti, nahjusti ja muutenkin olo oli toivottoman vetämätön. Raavi tynnyrillisen kahvia naamaan, ennen kuin rupesin pujottamaan raasto-harniskaa niskaan. Lätkyttelin vajaan kympin Vuoksen varrella ja yritin tempoilla muutamia ruskoja sekaan.

Kotona huolsin itseni sekä vermeeni kutkulleen ja tyrkkäsin aamiaisen tuulensuojaan. Lekottelin kalsarit jalassa punkalla jonkin tovin, surffailin netissä ja päälle torkuttelin makiasti.

Päivällä kävin ratalla vähän lallattelemassa vetojen muodossa ja meno olisi saanut olla hieman asiallisempaa. Tietty menohan on asiallista, jos Manu-mies lähtee kirittämään, sillä yksin ei oikein viiti tuttua miestä ahdistaa. Tällä kertaa Tero-mänillä oli tärkeempää tekemistä, eikä suostunut lähtee kaveriksi, mut ehkäpä sitten ensi kerralla.

Iltamassa saatan käydä vähän hölkkäilemässä, jos vielä menokasta vipattaa, mut en vielä ihan varmaksi osaa sanoa. Ainakin käyn fysioterapiassa niksauttamassa selkää.

Ettei postaus mene liian asialliseksi, niin loppuun totean; PERKELE.