VITTUKU mie yksi kaunis päivä täräytän tänne ilmoille sellaisen valitusvirren tästä vuodesta. Jokainen kuuhelo-inehmo joka tuntee elämän potkivan päähän, niin voi vähän lukaista virikettä maaliseen vaellukseen ja tulee huomaamaan, että PERKELE jollain läskillä maratoonarilla menee elämä vieläkin enemmän elo päin VITTUA, eli elämähän onkin laiffii SAATANA. Voidaan sanoa, että tämä vuosi on ollut kokonaisvaltainen katastrofi kaikilla elämän osa-alueilla.

Nyt vain ei yksinkertaisesti ole voimia tarkemmin käydä avautumaan. TOIVOTTAVASTI sekin päivä koittaa vielä, jolloin mie seison kahdella terveellä jalalla ja VITTUILEN kohtaloa päin näköä.

Akillesta olen hoivannut jäällä viimeiset pari päivää noin 5-8h/päivä. Kohta saatan ruveta taas napsimaan lisäksi tulehduskipulääkkeitä. Kalevalaiset taitaa mennä käsistä, mut kuntokin on niin PASKA, että melkeinpä turhaa sinnekkään olisi lähtee, vaikka muuten pystyisinkin. Tuleehan noita kisoja vielä, vaikkakin mie vaan vanhenen sekä raihnastun.

Sehän on tasan varmaan, että huomenna vedän treeniä, muuten hajoo meikän pää.