Nyt on sellainen otsikko, että varmasti jokainen lukee silmät ruvella, jotta mitähän PALJASTUKSIA sitä tällä kertaa ilmenee. Eipä sitten oiota mutkia suoriksi, vaan luetaan sitten rivi kerrallaan kusipäät.

Naapurin koirat räkyttäävät seinän takana ja sehän meikäläistä hieman VITUTTAA. Voisihan VITUTTAA vieläkin enemmän, mut tuumailin jotta onneksi vasta nytten rupesivät haukkumaan eivätkä tunti sitte, siis juuri silloin ku olin päikkäreillä. Sikäli olisin räkyttämiseen herännyt, niin VITUTUS olisi varmasti ollut vallan infernaalista supermultihuipentuma tasoa PERKELE.

Aamusella heräämiseen liityvät traditiot suoritettuani läntystelin salille, ja veistelin siellä kevyttä aerobista tunnin. Meininki oli vallan dedimäistä, mut niinhän sen pitääkin, sillä pari viimeistä päivää tuli kroppaa kurmootettua oikeen isänkädellä PERKELE. Treenaillessa inventoin omia tuntemuksia korvaavien harjoitteiden tekemiseen. Tietystihän päällimmäisenä ajatuksena yllättäen oli VITUTUS treenaamisen monimutkaisuuden tiimoilta, mut rupesin miettimään tätä korvaavien harjoitteiden jaksoa vähän isommassa kuviossa.

VITUN rakit, saisivat jo lopettaa ton loukuttamisen. Yleensähän meikäläinen on tälläiset räkytysongelmat ratkaissut Vihtavuoren sertillä, mut taitaa olla vähän eri tarinaa se.

Niin, olin sitä isompaa kuviota selittämässä. Tällä näkökannalla mie tarkoitan sitä, että miehän olen treenaillut suhteellisen kovaa jo vuosia. Yleensähän olen treenit tehnyt juosten juuri tietyllä tavalla, ja vuosien saatossa muodostunut omanlainen rytmitys sekä linja harjoittelun suorittamiseen. Suomeksi sanottuna, olen kaavoihin kangistunut tapojeni orja. Olen mättänyt treenit juuri sillä tavoin kuin olen luullut parhaiten itselleni sopivan. Sinänsä mulla ja meikäläisen valmentajalla erittäin hyvä systeemi. Tiedän, että se VARMASTI toimii, mut tälläinen korvaavien jakso saattaa tuoda sopivasti uutta ärsykettä tulevaisuuden varalle.

Kohta tosissani etsin Vihtavuorta kaapista ja rupeen eläintensuojelijaksi, nimittäin naapurin turret joutaisi rauhoittaa PERKELE.

Lisäksi olen päässyt totetuttamaan harjoitteluani ilman pelkoa jumiin menosta saati ylikunnosta, sillä nythän niistäkään ei juuri mitään haittakaan ole, vaikka pikkuisen jumiin tahi ylitte menisikin. Aikaa nimittäin piisaa lepäillä jumit pois, sikäli lihat rupeevat kinnailemaan. Tällä intesiteetillä ei ole tullut treenailtuakaan kuin viimeksi pätkittäin vuosina 2005-2006 ja pidempiä aikoja joskus 90-luvun lopussa, ja voin vain todeta, että fiilinki alkaa olla muikea. Mitä enemmän ja kovempaa treenaa, sitä enemmän ja kovempaa pystyy treenaamaan, olo on kuolematon ja kaikkivoipa.

Rytmitykseen ja voimaharjoitteluun olen saanut törkeästi uusia ideoita tulevaisuudelle, muutenkin toistuvat yli 1,5 tunnin VK-harjoitukset ovat nostaneet uskon omaan nousuun sfääreihin. Tämän kuin vain pääsisi joskus ulosmittaamaan virallisella 42195m matkalla tiskiin, Niin hyvä olisi PERKELE.

Olen oppinut vuosien saatossa omasta ruhostani sen verran, etten tarvitsisi montaa kuukautta viilettää tiestöllä, niin uskoisin nykyisten ennätysten olevan paperia. Tätähän en pysty toteennäyttämään, ennenkuin jalka on siinä kunnossa, että lenkkareita pääsee kuluttamaan.

Oma usko kantaa VARMASTI, vaikka kukaan muu ei asiaan uskoisikaan SAATANA. Tälläistä uusien ideoiden ryöppyä, sekä herätystä kovaan harjoitteluun en olisi saavuttanut, sikäli en pakon edestä olisi joutunut telakalle mättämään korvaavia. Uskoisin, jotta tulevaisuudessa näistä on mulle vielä huomattavaa hyötyä.

Olo on kuin miehellä, jolta hyvä haltia kysyy, että haluaisitko harrastaa samalla kertaa kahden naisen kanssa kolmen kimppaa. Mieshän ei olisi mies, ellei sitä asia kiinnostaisi ihan HELVETISTI. Simpsalabim, ja savun hälvettyä punaisella sydämenmuotoisella sängyltä paljastuisi Mervi Tapola ja Johanna Tukianen PERSE pystyssä ja mielenlaadultaan vallan kiihkoissaan SAATANA. Teoriassa ihan hyvä idea, mut käytännöntasolla idea KUSEE - pahasti.

Kohta lähden taas treenailemaan, eli karavaani kulkee ja koirat haukkuu.