Maratonkeskittyneisyyteni kauteen 2012 nousi täydelliseksi maratonpsykooksiksi, jonka kautta siirryin maratonkuumeilun saattelemana maratonkoomaan. Tästä suunnattomasta ketjureagtiosta johtuen en mitenkään pystynyt latomaan tekstiä tavuakaan eetteriin. Rehellisesti ja suomeksi sanottuna VITUTTI mitään PASKAA ruveta keksimään, joten jätin kirjoittelun hautumisvaiheeseen pikku toviksi. Muutenkin alkoi kynnys nousta päivä päivältä korkeammalle, joten taisihan ainakin viikko lipsahtaa ns rohkeutta sekä luovuutta keräillessä.

Oman osansa tähän kirjoittelemattomuuteen tuo suhteellisen napakka kiirus sekä ajoittain lävitse tunkeva väsymys. Aikataulusta voisin sen vertaa valottaa, että normipäivänä mulla menee yhden treenikerran suorittamiseen kolme tuntia, siis kämpiltä lähdöstä takaisin paluuseen. Tämän kun toistaa päivittäin sen pari kertaa, niin mullahan menee kuusi tuntia päivässä treeneihin kävellessä, vaatteiden häsläämisessä, treenissä, suihkussa, vaatteiden häsläämisessä toistamiseen sekä kotiin talsiessa. Normielossa tietty pitää vielä käydä töissäkin kahdeksan tunnin verran ja nukkuakin pitäsi, joten päivässä jää ylimääräistä aikaa kuin pari tuntia, eikä sillon viiti paljoo joutavia taratella. Sohvalla makailu ja tapetin tuijottaminen on sellaista sopivan rasittavaa hommaa tän parin arvokkaan tunnin tuhlaamiselle.

Yritetään palata arkeen ja pitää päivitystahtia edes hieman siedettävämällä tasolla, vaikkakkaan mitään asiaa mulla ei vuoden 2006 syyskuun jälkeen ole ollutkaan.