Eilen aamulla kävin lykkimässä aerobista tunnin ja iltamassa täräytin kovan treenin. Alkuperäisessä suunnitelmassa tämä viikko oli pyhitetty levolle, mut  tunnetusti mieleni on ailahteleva sekä HELVETIN malttamaton, joten sorruin PERKELE. Tarkoituksena oli myöskin hieman pudottaa tehoja avainharjoitteissa ja vähän pidentää. Jälkimmäinen onnistui ja crossariharjoitteessa kasvatinkin treeniä 25min pätkään ja vaihdoin intervallit tasavauhtiseen, mut soutukoneelle istahtaessa estot oli nakattu roskikseen ja mätin tunnin aikana 16,46km. Seuraavassa kovassa yritän pysytellä 16,1-16,2km/h vauhdissa, mätän vaikka pikkuisen pidempään.

Kotiin päästyäni olo oli jälleen vähintäänkin hirveä. Nakkasin rahkat nassuun ja pakko oli hautautua täkkejen alle pariksi tunniksi kokoamaan oloa. Vatsaa väänti sen verran timakasti, jotta ruho oli täysin kananlihalla. Kymmenen kantissa heräilin ja vetäsin kunnon satsit sapuskaa ja kömmin uudetaan pahnoille.

Aamulla kello soitteli viiden persiissä, mut siirsin ylösnousemustani vähän myöhäisempään ajankohtaan. Aikani itseä käskytettyäni, raavin ruhon salille kurmoottamaan, ja Tarvainenkin tuli paikalle illistelemään. Naureskeli mun myöhäiselle treenaamisajankohdalle todeten; jotta pitäähän jonkun näitä iltavuorojakin tehdä. Olihan kello tosiaankin melkein puoli seittämän. Itsehän hän oli käynyt jo puoli kuudelta matolla lompottelemassa, juoksuksihan sitä laahustamista ei edes säälistä voi sanoa, no korkeintaan pienessä kännissä voidaan valehdella mustat valkoiseksi sekä kävely juoksuksi. Veivailin soutukonetta vajaan puolituntia ja tunnin rautojen kimpussa hyörin.

Iltamassa lähden vetämään perusmättöä 1,5 tuntia.