Tälle päivälle varasin muutaman projektin. Ensimmäisenä sekä tärkeimpänä oli tikkien poisto jalasta, ja olinkin kaukaa viisaana varannut aamulle työterveyslääkäriin ajan. Tikit olivat melko tiukassa, mut napakan repimisen seurauksena vissiin kaikki langat saatiin talteen.  Kovasti kävin etukäteen tsemppaamaan tikkejä poistavaa sairaanhoitajaa, jotta nyt ei paree jättää nahkan alle kovinkaan montaa metriä narua, nimittäin ei kyllä kiinnosta saada minkäänmoista märkivää haavaa akillesosastolle.

Toisena projektina oli juoksuvermevaraston uusiminen. Meikäläinenhän ei ole uusia kenkiä, saati kamppeita juurikaan viime vuosina ostellut, joten alkaa nykyiset kuteet sekä kengät olla melkoisen PASKASSA kondiksessa. Aikaisemmin tuli monta vuotta juostua suhteellisen uusilla monoilla, ja mulla oli kierrossa normaalisti 6-8 paria popoja, enkä yleensä juossut  yhdellä parilla paljoakaan ylitte 1000km:ä.

Jossain vaiheessa rupesin kelaamaan, jotta turhaa rahan sekä tilan haaskaamista pitää kenkävarastoa noinkin uudehkona ja suurena. Muutenkin ajattelin, että tossuilla rahastaminen on vain mainosmiesten kikka vetää kuluttajalta ylimääräiset eurot taskusta pyörimästä. Varmaan totta toinen puoli, mut olen viime aikoina kelaillut moneen kertaan, että onko mun liian kulahtaneiksi vedetyt kalossit olleet osasyynä akillesvaivaani. Varmaan yhtenä syynä, mut ei toki ainoana, ainakin näin olen täydellisessä teoriassani tämänkin ongelman anaalisoinut. Tästä voinen kertoa joskus toisten, sikäli vain motivaationi tähän riittää.

Elikkäs toisena projektina tilasin kolme paria tennareita (kaksi paria Pegasus ja yksi pari Lunarglide), kotona on varastossa melko uusi Pegasus pari ja käyttämätön pari Brooksin Tempoja. Vielä pitäsi ostaa 1-2 paria jonkinmoista menokasta VK-treeniin, mut katsellaan mikä olisi paras vaihtoehto. Lisäksi tilasin vielä parit takit ja yhdet trikoot. Nyt ei raastavan harrastuksen jatkaminen ole ainakaan vermeistä kiinni, vaan ennemminkin siitä kuinka ruma ruhoni tahi häilyvä psyykkeni antaa käydä treenaamaan kutkulleen PERKELE.

Eipähän tässä mitään muuta erikoista. Näin jälkikäteen mietittynä tämänkin postaus on turhankin asiallinen, joten loppukaneetiksi totean vain jotta; Kamis.