Yritetäänpä taas jotain tarinoida. Sillä mikäli antaa pikkaisenkaan siimaa päivityshommissa, niin kohta hokaisee miettivänsä kovasti blogin lopettamista, eikä meikäläisellä siihen ole varaa SAATANA. On mulla oikeesti vara lopettaakkin. Luonteenihan tahtoo VAIN olla sellainen, että sikäli jotain teen, niin TEEN sitten, tai en tee ollenkaan.

Tämä päivä on ollut sarjassamme HELVETIN kiireinen. Aamulla olin neljän PERSIISSÄ tikkana ylhäällä, ja läksin tiestölle suuntana työmaa. Kerryttelin pikkuisen sakkoringin kautta 11km roskakilometrilöitä. 

Duunissa oli suhteellisen kiirellistä, sillä nythän on runsaasti turisteja liikenteessä. Muutenkin näistä vekkuleista suuri osa harvemmin rajaa ylittäviä tapauksia, elikkäs vaativat normaaliakin suurempaa huomiota osakseen.

Hommat sain puikkariin, ja viitasutena suuntasin kotipahnoille makoilemaan. Sain nukuskeltua parisen tuntia, jonka jälkeen piti vetää muutamia mortteleita pikakahvia tummalla suklaalla höystettynä, ennenkuin ruho alkoi osoittamaan heräämisen merkkilöitä.

Iltamassa suuntasin jälleen tiestölle ahdistamaan ja nakuttelin 3+21+3km. Lenkin jälkeen energiat, sekä nesteet olivat ehdottomasti liian kovin miinuksen puolella. Nimittäin verryttelyä aloittaessa alkoi nykiä tutusti kurkussa, ja sehän osoittaa yleensä purjon olevan herkästi tuloillaan.

Kotiin saavuttuani, nappasin heti kärkeen banaanin suolakuorrutuksella ja tuopillisen vodaa. Suihkuttelun ja varusteiden huollon jälkeen, heittelin borssikeittoa lautasellisen. Tällä kertaa ei voida todeta, että olisin sen tehnyt hyvällä ruokahalulla.

Melkeistä heti ruokailun päätettyäni jouduinkin kurvaamaan yövuoroon. Enhän mie PERKELE päässyt työpaikan parkkipaikalla viittä askelta pidemmälle, ku borssikeitot halusivat tulla koristamaan hankea. Onneksi tätä episodia ei tainnut kukaan ulkopuolinen päästä näkemään, sillä olisihan spegulointi krapulan-tasosta ollut suhteellisen otollisella maaperällä SAATANA.

Herättyäni lähden veivailemaan kevyttä 25-30km lenkkiä.