Mulla nyt hirviästi ole ollut tilittämis-fiiliksiä, joten olen mieluummin jupissut kotona yksikseni, enkä ole viittinyt käydä suoltamaan ajatuksiani tekstimuotoon. Treenit ovat olleet kevyttä ja välistä olen pukannut jonkin treenin vähän tiukemmin - vain huomatakseni ettei kondis ole vieläkään normalisoitunut.

Työterveyslääkärillä olen käynyt tänä vuonna puolenkymmentä kertaa, eikä sieltä pahaa mieltä sekä VITUTUSTA kaksisempaa ole saanut mukaansa.

Täysin turhautuneena viimeisen kerran työterveyslääkärissä käyntiin, otin itseäni niskasta kiinni ja soittelin Ojalaisen Satulle, jotta oliskohan hällä mitään hyvää ideaa tähän meikäläisen yöhön. Hänhän määräsi meikäläiset VÄLITTÖMÄSTI mykoplasma, rasitusastma, sekä keuhkoklamydia testilöihin.

Mykoplasma testit näyttivät edelleenkin vanhoja vasta-ainearvoja, eikä uusitumista ole tapahtunut. Keuhkoklamydiasta löytyi positiiviset vasta-ainearvot(tuoreesta infektiosta) . Nytten sitten naatitaan antibiootteja, sekä odottelemme aineiden vaikuttamista meikäläisen ruhoon.

Tälläkin tarinalla on opetus, mutta enpä tiedä viitinkö ruveta sitä tarkemmin erottelemaan, sillä raasto.com:in Z saattaa vielä käydä kääntämään puukkoa haavassa. Varsinkin, jos ja kun käy ilmi, että olen yrittänyt nihilismisyydessäni säästää terveyden kustannuksella. Sen viimeistään NYT opin, että oikean terveydellisen ongelman sattuessa, kannattaa kääntyä oikean lääkärin puoleen.

Nyt ainakin helpottaa henkisesti, kun tiedän ettei tämä tarpomiseni ole ollut ihan tuulesta temmattua jorinaa SAATANA.

Jatkan kevyellä treeni-linjalla vielä viikon, ja katsotaan ensi viikolla kuinka alkaa olotilat muuttumaan.

Sosiaalidemokraatit viettäkööt vappunsa PERKELE, mie vietän mieluummin Cameronen-päivää, ja loppuun totean; vive le Français.