Eilen pidettiin jälleen valmentajan kanssa puhelinpalaveria. Välistä voimme olla puhelinhiljaisuudessa suht pitkiäkin aikoja, varsinkin jos kuviot ovat selvät, mutta kriittisissä vaiheissa saatamme ottaa yk:t lähes päivittäin. Nyt on tahti parisen kertaa viikossa, koska meno on vähän liipaisimella, veitsen terällä taiteilua, tai tarkkaa kuin pärekaton kulotus.

Kuulemma edellisen puhelun aikana olin ollut hieman huolestuttavan väsyneen kuuloinen, että valmentaja oli käynyt vähän mietiskelemään, jotta pitäsiköhän hieman löysätä. Mie taas pähkin mielessäin, että onhan sitä joskus ennenkin treenattu, ja viimeksi toissa talvena ihan oikeesti, joten ei vielä suuremmin hätää. Päätimme kummiskin jatkaa samalla systeemillä vielä jonkin viikon.

Eikähän tässä mitään hätää, ku kuulemma ensi viikolla tulee kevennystä, sillä kilometrilöitä valmentajan mukaan on inventoitu vain 207 kappaletta. Itsehän en ole paljoa jaksanut tulevia, enkä meneviä kilometrejä laskeskella. Painan vain päivän kerrallaan ja katselen ne päivät milloin pitää olla paremmassa iskussa, ja niinpä yritän sitten olla iskussa paremmassa.

Sen verran kummiskin laskeskelin kilometrilöitä, kun tiistain lenkillä ei oikeen ruskot liikahtaneet, niin rupesin epäilemään jonkinmoista lihasväsymystä. Kalkulaattorilla katselin harjoituspäiväkirjasta, että edelliselle ke - ti välille olin mättänyt 267 km ja niissä oli jokunen napakampi kilometrikin mukana, ettei nyt ihan kaikki olleet pelkkää retkeilyä. Sattuuhan noita.

Etelänleiriläisille vain terveiset; varokaa ettei nahka pala ja jumit iske, sillä kesällä pitää loppukirissä olla herkkyys kohdallaan, ja samaa voisin toivottaa myös juniori puolimailereille.

Tänään 40km kevyttä.