Nykyisellään tuntuu jokaisesta tuutista pursuvavan sellaista soopaa, kuinka urheilumme kyntää syvällä, ja sitä on oikeen korostettu sekä alleviivattu, että se kyntää HEL-VE-TIN syvällä. Sinällään tämä tason kyntäminen kestävyyjuoksu-intoilijana on hyvinkin tuttua huttua, etten oikeen jaksa hirveästi moisesta hätkähtää, MEHÄN olemme kyntäneet jo 80-luvulta sakka pl 2002 sekä 2006(03,09).

Tässä joka tuutista tulevasta hutusta on sitten näennäisesti käyty analysoimaan, että mistä tälläinen syvällä kyntäinen johtuu. Ollaan siteerattu mukavasti jotain VALO hommaa, päälle vielä analysoitu kuinka rahat on loppu, sitten vielä mietitty jonkin rakenteen uudistamista, ja jostain PERKELEEN polustakin on poristu. Kyllähän olen itseni tuntenut tyhmäksi(varmaan totuudenmukaisesti), en nimittäin ole tajunnut asiasta kovinkaan kaksista.

Tänään parturissa istuessani ja jotain urheilulehti tjms lukiessani kävin tätä juttua fundeeraamaan syvemmin. Mie en ole intohimoinen penkkiurheilija, enkä oikeastaan seuraa minkään sortin urheilua, sillä mielestäni sellainen on todellista ajanhaaskaamista - miksi seurata sellaista mitä voit itse tehdä? Siksipä en pysty hirveän luotettavan analyyttistä yliopistotasoista tutkimusta tekemään (á la Himanen), mutta sellaisen hihasta revästyn, mallia ajatuksenvirta PASKAISANNOKSEN pystyn repäisemään - vaikka vasemmalla kädellä.

Totuushan on, että meidän perinteiset menestyslajit kyntäävät pahasti, tähän listaan sisältyvät: hiihto, suunnistus, mäkihyppy, yhdistetty ja on kait näitä vaikka kuinka paljon. Kuten mainitsin, niin juoksussahan me ei olla menestytty muutamia valonpilkahduksia lukuunottamatta enää vuosiin.

Meidän on aika herätä totuuteen ja hyväksyä sellainen asia, että urheilu on muuttunut huipulla ERITTÄIN ammattimaiseksi myös ns marginaalilajeissa. Nykyisellään jopa näissä em mainituissa MARGINAALl- yksilölajeissa pitäisi harjoitella ammattimaisesti sekä määrätietoisesti vuosia, että maailmalla pärjääminen olisi mahdollista.

Olemme pärjänneet ns menestyslajeissamme viime vuosina pelkästään sen takia, että nämä ovat olleet TODELLISIA marginaalilajeja, ja meillä on sattunut olemaan hyvää tuuria. Sen aika on eittämättä ohitse; enää tuurilla ei voida pärjätä. Kaikkialla harjoitellaan oikeasti, eikä näpräilllä amatöörien puuhasteluna, kuten menneinä vuosikymmeninä. Täytyy vain hyväksyä, ettei enää KOSKAAN voida arvokisoissa menestyä laajalla rintamalla kuten ennen. Menestyminen mitalien muodossa tulee olemaan yksittäisten lahjakkuuksien ja ennen kaikkea heidän tukijoidensa varassa.

Olemme pieni kansa, jonka väestöpohja on vähäinen. Tämä on nykyisellä markkinatalousajatelulla HELVETIN vaikea lähtökohta ruveta ponnistamaan laajalla rintamalla ammattimaiseen harjoitteluun. Ketään ei OIKEASTI kiinnosta tukea urheilijaa, koska hirveän hankalaa saada tukirahoille vastinetta, varsinkaan sponsorointimielessä, sillä meillä ei ole tarpeeksi ostovoimaa väestöpohjan vähyydestä johtuen.

Muutenkin kansana olemme tarkkoja muodollisen koulutuksen tärkeydestä, joten nuoren urheilijan lähes mahdotonta laittaa kaikki peliin joskus 12-16 vuotiaana, kun vaihtoehtoina ovat 10-20 vuoden rupeama ns epämukavuus-alueella, ja urheilu-uran jälkeen todennäköinen putoaminen ns tyhjän päälle, vaiko lähdetkö opiskelemaan ja 10-20 vuoden jälkeen elät ns keskiluokkaisen arkea farmari-Volvon, rivitalon, parin muksun, sekä labradorinnoutajan kanssa.

Molempien saavuttaminen samaan aikaan on mahdollista(1:1 000 000), mutta tässä asiassa ei ole onnistunut kukaan muu kuin Holmen ja KOROSTAN, että VAIN Holmen (todennäköisesti tähän tulee muutamia muita vaihtoehtoja, mutta en tule antamaan kannastani periksi, ennen kuin asia on perusteltu ja käsitelty läpikotaisin).

Nythän lätkäjätkä röyhistää rintaansa ja on HELVETIN ylpeä, että ainakin ME pärjätään. Totuushan on se, että taloudellisesti kyllä, sillä tuotteistaminen on onnistunut, mutta jääkiekkohan on ÄÄRIMMÄISEN marginaalinen laji. Eihän me yksilötasolla siinäkään OIKEASTI pärjätä, eikä jääkiekko ole EDES oikeata urheilua. Toisin kuin esim jalkapallo huipulla, mutta eipä me kyllä pärjätä sielläkään.

Monenlaisia näkökantoja tätä naputellessani olen miettinyt, mutta kiteytettynä ajatukseni on, että pitäisi löytää taloudellinen tuki(rahaa), joka mahdollistaisi vuosia kestävän laadukkaan ja määrätietoisen harjoittelun. Lisäksi pitäisi löytää tarpeeksi nuoria (lahjakkaita), jotka olisivat valmiita tekemään niin "tyhmän" päätöksen, että lähtevät sille tielle, joka on 10 - 20- vuotta epämukavuusalueella. Tämä 10 - 20 vuoden episodi pitäisi saada niin turvalliseksi(ilman mahdollisia opiskelu/työllistymispaineita), että vaikka urheilijasta ei tänä aikana tulisikaan EM/MM-mitalistia, niin siltikään hän ei tipahtaisi tyhjän päälle.

Nuorten houkutteleminen lajiin on sinänsä haasteellista - ainakin ja varsinkin yksilöurheilussa. Mielestäni Evilällä on iso osa pituushypyn kiinnostuksen nostamisessa; mitalisti MM-kisoissa, sekä lisäksi vielä todella ISO persoona - tämä on varmasti nostanut kiinnostusta pituushyppyyn(ja nykyiseen tason parantumiseen). Tälläisiä esikuvia tarvitsisimme jokaiseen lajiin, nuorisoa moinen kiinnostaa ja samalla varmasti sponsoritkin (edes jonkin verran)kiinnostuvat. Hyvä Tommi!

Kestävyysjuoksussa en hirveästi näe nuorisoa kiinnostavia elementtejä. Ketäpä mahdollisesti kestävyysjuoksuun potenttiaalista nuorta kiinnostaa kuunnella langanlaihan luukuttajan tarinointia suoraan Kenian ylängöiltä - eihän se edes puhu tampesterin murteella, saati savoa. Puhumattakaan mieltää hänet sellaiseksi esikuvaksi, jonkalaiseksi haluaisi muuttua, eihän hän ole edes saman värinen (olematta vähäänkään rasistinen). 

Sitten ku puhumme rahasta, niin katseet kääntyvät sponsorien lisäksi lajien kattojärjestöihin. Yleisurheilussa kattojärjestönä toimii SUL. Heitänpä hihasta, että siellä on vakituista henkilökuntaa 40kpl:tta, liikevaihto 10 miljoonan luokkaa. Eikä yhtään palkattua valmentajaa kenen päätehtävä olisi valmentaa urheilijoita yksilöinä, ja tuet SUL:ilta urheilijoille yhteensä maksimissaan muutamia satoja tuhansia. (Lisäksi vielä: TÄRKEIMPÄNÄ päätehtävänä on rahastaa lisensseillä, valtionavuilla, parilla PASKALLA kilpailulla, seurasiirroilla jne, sekä tarjota suojatyötä joutaville paperin pyörittäjille ja ennen kaikkea hyvä veli-kerhon jäsenkirjan omaaville. Kenttäväkihän tykkää tehdä talkoita, sehän on kehittävä harrastus.) Hieno yhtälö.

Nyt ku olen haukkunut taloudellisen tilanteen, kattojärjestöt, tukiverkot jne, niin voin vielä haukkua samaan syssyyn urheilijatkin, sillä totuus on, että eihän meidän urheilijat oikeasti edes uskalla HARJOITELLA. Tähän viimeiseen lausahdukseen puutun joskus toisten.

Rupesi VITUTTAMAAN, joten en jaksa kirjoittaa enempää - oikolukemisesta puhumattakaan.

ap 13km kevyttä ip 15km kevyttä.