Aamupäivistä meikällä oli konsultointikeikka Lappeenrannassa kinttuni tiimoilta. Miehän tykitin justiinsa ajallaan vastaanottoon häröilemään, mutta täti siinä tiskin takana taputteli ruttuisilla sormillaan kelloa ja tuumaillen meikälle jotta; nyt sie pojan kloppi jouvut vielä venailemaan jonkimoisen tovin, sillä ortopedi/kirurgi-mikälie on hieman aikatauluaan jäljessä. 

Enhän mie jäänyt siihen tuleen makoilemaan, vaan pistin nahkakompasiin pari piirua korjausta, ja läksin suunnistamaan kohden ulkoilmaan. Ajatuksenanihan oli nykästä kupillisen kahvia ja jonkimoisen käntyn leipää, sillä lounasaikahan meinasi puskea päälle - ja meikällä oli totta vie hirmuinen nälkä.

Käppäilin tovin katuja, kunnes jysähdin harvinaisen tutuille apajille syksyn reissuiltani. Törmäsin Lappeenrannan ehdottomasti parhaaseen ruokamestaan; ainakin siinä tapauksessa sikäli sattuu olemaan suuri tai keskisuuri nälkä. Ravintolan nimi on Olé.

Tällä kertaa en tuntenut ihan niin suurta nälkää, jotta olisin tohtinut käydä ruokailemaan, vaan tyydyin tarkastamaan ranking-tilaston muutokset viimeisen puolen vuoden ajalta. Onnekseni huomasin, jotta ainakin kärkikolmikko on samassa nipussa kuin aikaisemmin.

kuva%20%283%29-normal.jpg

Räppäsin kunniataulukosta kuvan, mutta sen vertaa ruhossani on Pavlovin koiramaista ehdollistumista tähän mestaan, että nälkä muutui kevyeksi närästykseksi. Totesin paremmaksi ideaksi tältä erää passata ruokailut kokonaan, ja marssin molemmat jalat eri tahtiin laahustaen takaisin "otille".

Aikani vastaanotolla persettä levitettyäni, pääsin tilittämään vaivojani. Porukalla kattelimme magneettisia kuvia (joista mie en tule hullua hurskaammaksi), ja melkoisen nipun erillaisia vääntöjä sekä paineluita ortopedi lantionseudulle teki. Hamstring olisi erinoimaisessa kuosissa, muutenkaan ei pitäisi olla repeämiä eikä muutakaan lihojen liikakasvua takareiden/pakaran kiinnityskohdan tietämillä.

Sitten taas piriformiksen kiinnityspaikassa on jokin lihas (en muista mikä), niin tiukasti lihaskalvoihin jämsähtänyt jumiin, että kuulemma tuntui kuin PERSELIHOJEN tuntumassa olisi sormen paksuinen lihaköntti krampissa kokoajan. Toisella puolella samainen lihas oli taasen elastinen kuin Elastinen - jou jou. Toisin sanoen meikällä melkeistä kuin penikkavaiva. Kuten kaikki tiettäävät, satun olemaan HIEMAN erillainen nuori, joten penikka on iskenyt meikäläisen PERSEESEEN.

Hoitotoimenpiteenä tähän olisi lihaskalvon halkaiseminen kirurgisesti. Paranemisaika on joitakin viikkoja, että pääsisi harjoittelemaan, mutta haavanseutu saattaa olla kipeä vähän pidempään, varsinkin sikäli sitä käy mekaanisesti painamaan.

Sinällään tässä on hyviä ja huonoja uutisia samalla kertaa. Mitään ei toistaiseksi ole rikki, revennyt, kulunut tms, mutta huonona puolena tässä on se, ettei 100% varmuudella pystytä sanomaan auttaako leikkaaminenkaan mitään. Leikkuriin pääsisi elokuun toisella viikolla, jos haluan. Heinäkuunhan leikkurit pitäävät lomaa, joten silloin tämän tyyppisen operaatiot ovat hieman hankalia suorittaa. Mietitäänpä asiaa vielä tovi PERKELE.

Kävin äsken lykkäämässä 3+VL15+3 ja sekin kävi VITUTTAMAAN, koska kulku ei ole mitenkään erikoisen PASKAA, vaikka lonkkaan koskeekin joka askeleella kohtuullisen HELVETISTI.