sunnuntai, 4. kesäkuu 2017

Höperyyttä

Muutaman viikon kurmootin ruhoa tiestöllä, ja melkeistä kuin aikapoika. Tässä paskakuntoisuudessa on ainakin se hyvä puoli, ettei tartte reenailla lähellekkään kuin ennen vanhaa. Pikkaisen käy aina kirmaamassa, niin alkaa paikat olemaan siinä kunnossa, että menee elo sohvalla makoiluksi. Nyt on viikkokilometrit pyörineet siinä 140-175 välissä, ja tietääpähän paskakroppa jotain tehneensä.

Eilen otin lepopäivän ja mielestäni ihan hyvä idea, sillä töitä joutui paiskaamaan sen 12h, niin olisi kait mennyt vähän turhan kiiluttamisen puolelle. Joskin tänäänkin joutuu saman vertaa hommissa olemaan, mutta kyllä kait illalla jonkun perusmätöllisen 15-18 voisi käydä luimimassa; aamulenkin kaveriksi.

Nyt on ollut siitä positiivista ulkoilun suhteen, ettei lantio ole juurikaan VITTUILLUT. Mullahan toi alaselkä/pakara/takareisi osasto on aiheuttanut kohtuu HELVETISTI murhetta viimeisen 13 vuoden aikana. Onhan siihen tehty, jos jonkinlaista temppua ja hoitoa, josko ei koskisi.

Jotkut temput ovat tehoneet välistä hyvin, ja toiset temput ei sitten mitenkään. Tämäkin vain todetakseen, että hetken perästä taas ne ensimmäiset hoidot ei auta mitään, ja toiset temput toimii täydellisesti. Selkeää eikö totta?

Sen vertaa on tullut iän tuomaa höperyyttä mullekkin, että kävin säännöllisesti venyttelemään. Yritän joka päivä pyhittää pakara/takareisi/lonkankoukistajien venyttelyyn 5-10 minuuttia. Toistaiseksi lantio on toiminut erinomaisen hyvin, eikä siitä ole tarvinnut suurta VITUTUSTA kantaa. Tietysti nyt ku asiaa täällä mainostan, niin illallahan lonkka poksahtaa, mutta toivotaan että tämä profetia jää toteutumatta.

lauantai, 27. toukokuu 2017

Paskakuntoisen tasolle matkaa vain 9s/km

Nyt on ollut melko tiukaan duunia, joten reenaileminen on ollut sellaista kerta päivään hölköttelyä. Vielä pikkaisen flunssa painaa habitusta, niin en ole katsonut järkeväksi nousta neljän persiissä takomaan tiestölle joutokilometrilöitä, joten vain ns pääharjoitteet ovat olleet huolenani.

No, taisin mie pe käydä aamulla vajaan 7km aamulla nykimässä ja 12h töissä olon jälkeen illan kähmässä, vielä PA:n kanssa ratalla tulisia vetoja nakuttelemassa. Eipähän vedot mitään tulisia kellon mukaan olleet, mutta keuhkoni meinasin useasti rykästä pihalle. Illalla sänkyyn mennessä tuntui kuin olisi nuohousrassilla huljuteltu keuhkoputkia puhtaammiksi, mutta eipähän yleisolo pahentunut ollenkaan viikonlopuksi.

Tänään kävin veivaamassa VK:ta 15km(ja verryttelyt päälle), laskeskelin, jotta ei tarvitsisi keskinvauhdin nousta kuin 9s/km, niin nousisin jo PASKAKUNTOISEN tasolle. Jospa tämä PASKAKUNTOISEKSI nouseminen tapahtuisi jopa syksyyn mennessä.

Mie meen touhumaan - moro.

keskiviikko, 24. toukokuu 2017

Prologi; Mein kampf - taisteluni

Pikkaisen pitäsi varmaan aktivoitua myös tälle virtuaalisen paskanjauhamisen saralle. Viimeiset vuodet ei ole hirveästi ole jaksanut kirjoitella, kun elämässä on ollut hieman tähdellisempääkin mietittävää kuin joutavanpäiväinen tarinointi netissä, joten luonnollisesti tämän päivittäminen on silloin jäänyt.

Kaikkihan tietysti tuumiivat päänsä puhki, että mikä HLEVETTI muka voisi olla tähdellisempää, kuin voivotella PASKAA kondista ja kipeitä paikkoja blogissa. Kerronpa teille salaisuuden - on niitä tähdellisempiäkin asioita.

Ainakin itellä lensi kohtuu mutjakasti PASKAA tuulettimeen vuonna 2010, kun möin kämppäni muuan KUSIPÄÄ pariskunnalle. Yrittivät KUSETTAMALLA saada multa taloudellista hyötyä, tai jotain sen kaltaista vilunkipeliä oli kovasti heillä mielessä. Vissiin heillä meni erittäin pahasti palkokasvia nenään ja perustuksissa käytettävää kabilaarisoraa vaginaan, kun olisin halunnut heidän syytöksilleen todisteita sekä hieman kustannusarvioita jne. Vissiin säälittävä habitukseni sai heidät sen vertaa pyhään raivoon, ja halusivat julistaa varsinaisen jihadin pääni menoksi. Nämä PERKELEEN KUSIPÄÄT halusivat tilanteen PERKELÖITYIVÄN niin, että asiaa piti käydä setvimässä Korkeinta oikeutta myöten. 

Tätä lakihivakkaa olen hoitanut suhteellisen isolla pieteetillä vuodet 2010-2016, niin eipä ole oikeen motivaatiota herunut sitten tänne asioita vuodattamaan. Vielä kun yrittää tuottaa edes jotenkin lakiopillisesti ymmärrettävää tekstiä, niin eipähän sinne tämän sivun kaltainen ajatuksenvirta sovi oikein huonostikkaan. Joutu nimittäin tälläinen kouluja käymätön nahjus välistä, jopa hieman fundeeraamaankin. Varsinkin kun panoksena oli loppujen lopuksi laskentatavasta riippuen tuollainen 300-350 000 euron menoerä, nii kyllähän sitä välistä psyyke oli kovilla. Kysymyksessä kuitenkin käytännössä oli se, että olenko ulosotossa: a) loppuelämäni b)x-määrän vuosia c)en ollenkaan.  Tästä hivakasta voin joskus kirjoitella vähän syväluotaavammin, kunhan saan jäsenneltyä ajatuksiani tarkemmin.

Tämän kaiken PASKAN keskellä jaksoin vielä vuosien 2010-2014 välisenä aikana vielä jotenkin treenatakkin, ja yllättävän kovalla intesitettillä sekä motivaatiolla. Tästä ajanjaksosta elämässäni olen kyllä sisäisesti ollut ylpeä, sillä ajanjaksolle sattui aika paljon vastoinkäymisiä, ja sain kuitenkin pidettyä hommat suht hyvin läjässä. Kuitenkin tälle aikavälille sattuu oikeudenkäyntiä, akilleksen repeäminen, avioero sekä kaikkea muuta pikku kränää ropassa, silti psyyke kesti vedellä soutulaitetta korvaavana kuin aikapojalla, sekä tulihan sitä tiestölläkin viihdyttyä.

Joskus 2014 alkoi tuntua, että en oikeen ole sydämelläni mukana juoksentelussa, joten päätin siirtyä puhtaasti hölkkäämiseen. Olen kuitenkin sen luontoinen, että jos treenaan, niin yritän treenata kunnolla, tai parempi sitten on parempi olla treenaamatta ollenkaan. Muutenkin näillä tehoilla ja määrillä mihin olin tottunut, niin kyllähän se vaatii sen vertaa omistautumista, että parempi sikäli sydänkin olisi ihan oikeasti mukana. 

Tuon hölkkäämispäätöksen jälkeen kävin kyllä salilla, uin, soutelin hieman sekä jonkinmoista juoksunomaista liikehdintäänkin harrastelin. Viime aikoina on tuntunut, että kyllä sydän vaatisi enemmän tiestöä ja vähemmän junttipunttia, niin ajattelin josko sitä vähän alkaisi kurmoottamaan ruhoa tiestöllä. Yritän ainakin ja katsotaan mitä tästä tulee. Taso maratonille on sub 3.10-3.15, ja hauskaahan se on nähdä, miten tämä läski lyllertää menemään.

Suunnitelmissa olisi juosta HCM:llä ja Vantaalla syksyllä. Vihaan HCM:ää enemmän kuin mitään muuta maratonia Suomessa, mutta ForrestGuurin tiimi lähtee isolla rintamalle sinne, joten joudun uhrautumaan sen puolesta. Todennäköisesti siellä ei vielä kaksisesti kulje, mutta Vantaalle aion treenata sillä asenteella, että yritän voittaa siellä koko PASKAN. Kaikkeahan sitä voi sattua ja tapahtua, eikä tälläiset julistukset vielä pokaalia käteen tuo, mutta turhaanpa sitä on lähteä nöyristelemäänkään - sehän ei yleisesti sovi tyyliini.

Tietty tällä hetkellä natustelen antibioottikuuria poskiontelontulehduksen tiimoilta, joten treenaaminen on hieman keveähköä, mutta tälläinen palauttelujakso sattuu kuin suutarin näppi sian PERSEESEEN tähän saumaan.

En jaksa oikolukea tätä PASKAA, koska näkyy olevan ihan liian pitkä tarina. Ehkä oijon sen myöhemmin; ehkä en.

keskiviikko, 3. toukokuu 2017

Motivaation etsimistä

Vissiin ilmoittautuminen suomen (hinta/laatusuhteeltaan) paskimpaan maratontapahtumaan on mennyt perille. Tarkoittanee jotta pitäisi käydä ainakin joskus löylyttämässä ruhoa tiestöllä. 

Varmaan pitäisi käydä jossain pikkukisassa ottamassa banjoon oikeen reteenkutkulleen, niin motivaatio treeneihinkin löytyisi. Nythän meinaa keksiä vaikka minkälaisia tekosyitä, että voisi jäädä sohvalle lojumaan. Katselee josko jonkin sopivan lyhyen kisan lähiseudulta keksisi.

Eilen käytiin Pa:n kanssa ap kevyt 8 ip perusmättö 15. Tänään lykin ap kevyt 12 ja avauksia ip kevyt 21.      

Tää kännykällä kirjoitteleminen on PERSEESTÄ.  

 

 

 

 

 

perjantai, 28. huhtikuu 2017

Jullatyyys

Haha, läski kävi jyystää 5x6min ja verkkaa alkuun sekä loppuun.

JUMALAUTA, miten hapotti ja lohtusyömisestä aiheutuneet vatsanpurut nousi useita kertoja suuhun. Vauhti oli kuitenkin niin jäätävää, että männävuosina vedettiin perusjyräystäkin samaa tahtia.

Jospa se tästä SAATANA

  • Olen ForrestG

    Täällä n.29-vuotias wannabe maratoonari kertoo elämänsä sekoiluista.

    Tarkemmin sanottuna, mie joskus tarinoin treenamisesta ja silloin tällöin vapaa-ajastani. Rehellisesti sanottuna, molemmat aiheet ovat PERSEESTÄ, mutta muutamat sairaan huumorintajun omaavat löytänevät surkuhupaisia piirteitä. Jos vielä jaksat jatkaa lukemista, niin LÄMPIMÄSTI suosittelen hoitoon hakeutumista!!

  • Lisäksi:

    Mikäli joku asia VITUTTAA tai NÄRÄSTÄÄ kutkulleen, niin voit vaikka avautua: forrestg78(fat)gmail.com

    Eläkä luulekkaan, että viittisin vastata joka kitinään SAATANA!!

    Lisäksi vielä ajatusten sekamelskaa Twitteristä:
    @ForrestGuuri
  • ForrestG:n Proteesilista

    - HCM ja HCR (molemmat ihan perseestä ja vieläpä saman järjestäjän kisoja, eikä näissä kisoissa myöskään ole reitti virallisesti mitattu PERKELE)
    - Mikkeli (ja kaikki savolaisten järjestämät urheilukisat)
    - Salmonella (Ebola-ravintolasta)
    - Pikkujoulut
    - Sonera (Kapitalistis-svedulainen)
    - Parturi Lime
    - Adidas (hiertää palleja, myös em. valmistajan kengät hiertää mun nyyttejä)

  • Juoksu-uran tavoite:

    HOLY MISSION

    Laittaa Kamis ja Manu-mies konttaamaan maraton alusta loppuun.


  • Stalkkerit

  • Luuseroinnit

    Keskeytykset:


    Joutsenossa 2006, 27 km kohdalla


    Hampuri 2007, 21 km kohdalla


    Tukholma 2008, 19 km kohdalla


    VITUN LUUSERI,


    mutta silti: