perjantai, 14. heinäkuu 2017

Reteenkutkulleen

Tulihan sitä käytyä Bulgariassa pyörähdettyä pari viikkoa. Eipä siellä oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista sinänsä tapahtunut. HELVETIN kuumahan siellä oli ja aamulenkki pitikin ajoittaa klo 6-9 väliin ja illalla oli parempi lähtee jytkimään vasta 19 jälkeen.

Kilometrejä hieman siellä keräilin, ja tein sellaisen karvahattu ohjelman sinne, että aamulenkit vedän keveesti ja joka toinen päivä vedän iltalenkillä pikkaisen kovempaa. Kuitenkin pidin sen varani, että joka toinen näistä ns kovemmista oli aerobisen kynnyksen tuntumassa ja toinen oli yli. Nämäkin tein yleensä kiihtyvänä. 

Maha oli härön tuntuinen koko reissun ajan, mutta ei älyttömän kipeä, sehän varmaan tuolla itäblogissa reissatessa on vähintäänkin normaalia. Kotiin tultua sitten junttasi melkoisen kipeäksi vatsan eikä vieläkään ole kunnossa. No, mullahan on ollut HELVETISTI vatsaoirehdintaa joskus 2005-2008 välillä, joten en ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä tässä hommassa.

Viimeisinä päivinä yksi pihakoira meinasi haluta pureskella meikäläistä, kun juoksin sen reviirin ohitse, mutta eipä se kaksista naarmua kerennyt saada käteen aikaiseksi. Olin vissiinkin niin liukas hiestä, ettei hampaatkaan kerenneet upota. Yritinhän minä sitä rakkia hakata reteenkutkulleen, ja juuri olin virittämässä monotusta kohdalleen, kun omistaja hyöki väliin.

Mordorissa olen kerennyt lätkytellä nyt viikon ja katselin germiitin ohjelmasta, että kuitenkin liikuntaa on 194km viimeiseen 7 päivään, vaikka joukossa on lepopäiväkin, joten onhan tuota hieman ehtinyt ulkoilemaankin.

Tällä hetkellä en oikeastaan tee minkään erikoisen ohjelman mukaan, vaan katselen muutaman viikon eteenpäin jotta mitähän sitä olisi järkevää tehdä missäkin välissä, ja rusautan tehdä sikäli kroppa tuntuu hyvälle. Välistä sitten pomputan treenejä päivältä toiselle, että saisi kokonaisvaltaisesti kaikki sujumaan hyvin. Tätä on vaikea selittää, mutta saa nähdä toimiiko. Kuitenkin olen yrittänyt enemmän päästä orjallisesta suorittamisesta eroon ja annan enemmän liikkumavaraa ohjelmaan. Eikä mulla sinänsä ole tässä penniäkään kiinni tälle vuodelle, koska totuushan on se, että 3 vuoden juoksutaukoa ei kurota 3kk pikaohjelmalla kiinni mitenkään. Syksyllä sitten voi taas miettiä jaksaako talvella lenkutella, vai pitääkä talven taukoa ja aloitaa keväällä nollasta uudelleen.

perjantai, 30. kesäkuu 2017

#Jeesuksenryhtiliikemies

Kännykällä ajattelin muutaman sanan raapustaa.

Talvella hetken mielijohteesta varasin reissun Bulgariaan ja tarkoituksena oli viettää rantaelämää all inclusive meiningillä vimosen päälle.

Enpä PERKELE arvannut että meikäläiseen iskee #jeesuksenryhtiliike ja minusta tulisi varsinainen #jeesuksenryhtiliikemies. Olin melko varma, että en lähde ollenkaan nahkaani polttamaan Mustanmeren rannalle sillä treenit sujuu kotimaisemissa yleensä paremmin. Mutta ihan viime hetkellä sain motivaatiopiikin,ja pakkasin kamat ja hyppäsin jousille.

Onneksi olin hurmospäissäni vetänyt kohtuu napakasti tehollisesti treeniä, ja ajattelin ettei pahaa tekisi hieman keventää, sekä tehdä ihan perusharjoittelua tovi.

Sunny beach piti vaihtaa Panevon pikku kylään, että treeniolosuhteet olisi kohdallaan, ja eipä tota All inclusiveakaan ole näkynyt. Tätä se #jeesuksenryhtiliike tekee.

Muuten olisi ihan jeeez, mutta aamulenkille pitää lähteä 6-7 aikaan ja iltalenkkiä ei ennen 19 kannata suunnitella. Nytkin vituttaa 36 asteen lämpö...

IMG_5704.jpg

 

sunnuntai, 4. kesäkuu 2017

Höperyyttä

Muutaman viikon kurmootin ruhoa tiestöllä, ja melkeistä kuin aikapoika. Tässä paskakuntoisuudessa on ainakin se hyvä puoli, ettei tartte reenailla lähellekkään kuin ennen vanhaa. Pikkaisen käy aina kirmaamassa, niin alkaa paikat olemaan siinä kunnossa, että menee elo sohvalla makoiluksi. Nyt on viikkokilometrit pyörineet siinä 140-175 välissä, ja tietääpähän paskakroppa jotain tehneensä.

Eilen otin lepopäivän ja mielestäni ihan hyvä idea, sillä töitä joutui paiskaamaan sen 12h, niin olisi kait mennyt vähän turhan kiiluttamisen puolelle. Joskin tänäänkin joutuu saman vertaa hommissa olemaan, mutta kyllä kait illalla jonkun perusmätöllisen 15-18 voisi käydä luimimassa; aamulenkin kaveriksi.

Nyt on ollut siitä positiivista ulkoilun suhteen, ettei lantio ole juurikaan VITTUILLUT. Mullahan toi alaselkä/pakara/takareisi osasto on aiheuttanut kohtuu HELVETISTI murhetta viimeisen 13 vuoden aikana. Onhan siihen tehty, jos jonkinlaista temppua ja hoitoa, josko ei koskisi.

Jotkut temput ovat tehoneet välistä hyvin, ja toiset temput ei sitten mitenkään. Tämäkin vain todetakseen, että hetken perästä taas ne ensimmäiset hoidot ei auta mitään, ja toiset temput toimii täydellisesti. Selkeää eikö totta?

Sen vertaa on tullut iän tuomaa höperyyttä mullekkin, että kävin säännöllisesti venyttelemään. Yritän joka päivä pyhittää pakara/takareisi/lonkankoukistajien venyttelyyn 5-10 minuuttia. Toistaiseksi lantio on toiminut erinomaisen hyvin, eikä siitä ole tarvinnut suurta VITUTUSTA kantaa. Tietysti nyt ku asiaa täällä mainostan, niin illallahan lonkka poksahtaa, mutta toivotaan että tämä profetia jää toteutumatta.

lauantai, 27. toukokuu 2017

Paskakuntoisen tasolle matkaa vain 9s/km

Nyt on ollut melko tiukaan duunia, joten reenaileminen on ollut sellaista kerta päivään hölköttelyä. Vielä pikkaisen flunssa painaa habitusta, niin en ole katsonut järkeväksi nousta neljän persiissä takomaan tiestölle joutokilometrilöitä, joten vain ns pääharjoitteet ovat olleet huolenani.

No, taisin mie pe käydä aamulla vajaan 7km aamulla nykimässä ja 12h töissä olon jälkeen illan kähmässä, vielä PA:n kanssa ratalla tulisia vetoja nakuttelemassa. Eipähän vedot mitään tulisia kellon mukaan olleet, mutta keuhkoni meinasin useasti rykästä pihalle. Illalla sänkyyn mennessä tuntui kuin olisi nuohousrassilla huljuteltu keuhkoputkia puhtaammiksi, mutta eipähän yleisolo pahentunut ollenkaan viikonlopuksi.

Tänään kävin veivaamassa VK:ta 15km(ja verryttelyt päälle), laskeskelin, jotta ei tarvitsisi keskinvauhdin nousta kuin 9s/km, niin nousisin jo PASKAKUNTOISEN tasolle. Jospa tämä PASKAKUNTOISEKSI nouseminen tapahtuisi jopa syksyyn mennessä.

Mie meen touhumaan - moro.

keskiviikko, 24. toukokuu 2017

Prologi; Mein kampf - taisteluni

Pikkaisen pitäsi varmaan aktivoitua myös tälle virtuaalisen paskanjauhamisen saralle. Viimeiset vuodet ei ole hirveästi ole jaksanut kirjoitella, kun elämässä on ollut hieman tähdellisempääkin mietittävää kuin joutavanpäiväinen tarinointi netissä, joten luonnollisesti tämän päivittäminen on silloin jäänyt.

Kaikkihan tietysti tuumiivat päänsä puhki, että mikä HLEVETTI muka voisi olla tähdellisempää, kuin voivotella PASKAA kondista ja kipeitä paikkoja blogissa. Kerronpa teille salaisuuden - on niitä tähdellisempiäkin asioita.

Ainakin itellä lensi kohtuu mutjakasti PASKAA tuulettimeen vuonna 2010, kun möin kämppäni muuan KUSIPÄÄ pariskunnalle. Yrittivät KUSETTAMALLA saada multa taloudellista hyötyä, tai jotain sen kaltaista vilunkipeliä oli kovasti heillä mielessä. Vissiin heillä meni erittäin pahasti palkokasvia nenään ja perustuksissa käytettävää kabilaarisoraa vaginaan, kun olisin halunnut heidän syytöksilleen todisteita sekä hieman kustannusarvioita jne. Vissiin säälittävä habitukseni sai heidät sen vertaa pyhään raivoon, ja halusivat julistaa varsinaisen jihadin pääni menoksi. Nämä PERKELEEN KUSIPÄÄT halusivat tilanteen PERKELÖITYIVÄN niin, että asiaa piti käydä setvimässä Korkeinta oikeutta myöten. 

Tätä lakihivakkaa olen hoitanut suhteellisen isolla pieteetillä vuodet 2010-2016, niin eipä ole oikeen motivaatiota herunut sitten tänne asioita vuodattamaan. Vielä kun yrittää tuottaa edes jotenkin lakiopillisesti ymmärrettävää tekstiä, niin eipähän sinne tämän sivun kaltainen ajatuksenvirta sovi oikein huonostikkaan. Joutu nimittäin tälläinen kouluja käymätön nahjus välistä, jopa hieman fundeeraamaankin. Varsinkin kun panoksena oli loppujen lopuksi laskentatavasta riippuen tuollainen 300-350 000 euron menoerä, nii kyllähän sitä välistä psyyke oli kovilla. Kysymyksessä kuitenkin käytännössä oli se, että olenko ulosotossa: a) loppuelämäni b)x-määrän vuosia c)en ollenkaan.  Tästä hivakasta voin joskus kirjoitella vähän syväluotaavammin, kunhan saan jäsenneltyä ajatuksiani tarkemmin.

Tämän kaiken PASKAN keskellä jaksoin vielä vuosien 2010-2014 välisenä aikana vielä jotenkin treenatakkin, ja yllättävän kovalla intesitettillä sekä motivaatiolla. Tästä ajanjaksosta elämässäni olen kyllä sisäisesti ollut ylpeä, sillä ajanjaksolle sattui aika paljon vastoinkäymisiä, ja sain kuitenkin pidettyä hommat suht hyvin läjässä. Kuitenkin tälle aikavälille sattuu oikeudenkäyntiä, akilleksen repeäminen, avioero sekä kaikkea muuta pikku kränää ropassa, silti psyyke kesti vedellä soutulaitetta korvaavana kuin aikapojalla, sekä tulihan sitä tiestölläkin viihdyttyä.

Joskus 2014 alkoi tuntua, että en oikeen ole sydämelläni mukana juoksentelussa, joten päätin siirtyä puhtaasti hölkkäämiseen. Olen kuitenkin sen luontoinen, että jos treenaan, niin yritän treenata kunnolla, tai parempi sitten on parempi olla treenaamatta ollenkaan. Muutenkin näillä tehoilla ja määrillä mihin olin tottunut, niin kyllähän se vaatii sen vertaa omistautumista, että parempi sikäli sydänkin olisi ihan oikeasti mukana. 

Tuon hölkkäämispäätöksen jälkeen kävin kyllä salilla, uin, soutelin hieman sekä jonkinmoista juoksunomaista liikehdintäänkin harrastelin. Viime aikoina on tuntunut, että kyllä sydän vaatisi enemmän tiestöä ja vähemmän junttipunttia, niin ajattelin josko sitä vähän alkaisi kurmoottamaan ruhoa tiestöllä. Yritän ainakin ja katsotaan mitä tästä tulee. Taso maratonille on sub 3.10-3.15, ja hauskaahan se on nähdä, miten tämä läski lyllertää menemään.

Suunnitelmissa olisi juosta HCM:llä ja Vantaalla syksyllä. Vihaan HCM:ää enemmän kuin mitään muuta maratonia Suomessa, mutta ForrestGuurin tiimi lähtee isolla rintamalle sinne, joten joudun uhrautumaan sen puolesta. Todennäköisesti siellä ei vielä kaksisesti kulje, mutta Vantaalle aion treenata sillä asenteella, että yritän voittaa siellä koko PASKAN. Kaikkeahan sitä voi sattua ja tapahtua, eikä tälläiset julistukset vielä pokaalia käteen tuo, mutta turhaanpa sitä on lähteä nöyristelemäänkään - sehän ei yleisesti sovi tyyliini.

Tietty tällä hetkellä natustelen antibioottikuuria poskiontelontulehduksen tiimoilta, joten treenaaminen on hieman keveähköä, mutta tälläinen palauttelujakso sattuu kuin suutarin näppi sian PERSEESEEN tähän saumaan.

En jaksa oikolukea tätä PASKAA, koska näkyy olevan ihan liian pitkä tarina. Ehkä oijon sen myöhemmin; ehkä en.

  • Olen ForrestG

    Täällä n.29-vuotias wannabe maratoonari kertoo elämänsä sekoiluista.

    Tarkemmin sanottuna, mie joskus tarinoin treenamisesta ja silloin tällöin vapaa-ajastani. Rehellisesti sanottuna, molemmat aiheet ovat PERSEESTÄ, mutta muutamat sairaan huumorintajun omaavat löytänevät surkuhupaisia piirteitä. Jos vielä jaksat jatkaa lukemista, niin LÄMPIMÄSTI suosittelen hoitoon hakeutumista!!

  • Lisäksi:

    Mikäli joku asia VITUTTAA tai NÄRÄSTÄÄ kutkulleen, niin voit vaikka avautua: forrestg78(fat)gmail.com

    Eläkä luulekkaan, että viittisin vastata joka kitinään SAATANA!!

    Lisäksi vielä ajatusten sekamelskaa Twitteristä:
    @ForrestGuuri
  • ForrestG:n Proteesilista

    - HCM ja HCR (molemmat ihan perseestä ja vieläpä saman järjestäjän kisoja, eikä näissä kisoissa myöskään ole reitti virallisesti mitattu PERKELE)
    - Mikkeli (ja kaikki savolaisten järjestämät urheilukisat)
    - Salmonella (Ebola-ravintolasta)
    - Pikkujoulut
    - Sonera (Kapitalistis-svedulainen)
    - Parturi Lime
    - Adidas (hiertää palleja, myös em. valmistajan kengät hiertää mun nyyttejä)

  • Juoksu-uran tavoite:

    HOLY MISSION

    Laittaa Kamis ja Manu-mies konttaamaan maraton alusta loppuun.


  • Stalkkerit

  • Luuseroinnit

    Keskeytykset:


    Joutsenossa 2006, 27 km kohdalla


    Hampuri 2007, 21 km kohdalla


    Tukholma 2008, 19 km kohdalla


    VITUN LUUSERI,


    mutta silti: