Tänään oli suunnitelmissa nakutella aamusella kovempi treeni (24km) ja illalla palauttavaa 8km. Heti herättyäni tein muutoksen suunnitelmiin ja siirsin kovan treenin iltapäivälle ja skippasin ton palauttavan kokonaan. Ajattelin nohevana antaa jaloille muutaman tunnin enemmän aikaa palautua, ja varmasti se kannatti. Ei nimittäin aamulla pystynyt kovin paljon kananaskelia pitempi töksäytyksiä ottamaan, korkeintaan voidaan puhua sellaisesta kukonaskeleesta.

Iltapäivällä siis tosiaankin  riuskasti kiihdyttäen vr3+11+8+vr2. Muuten olisin ollutkin tyytyväinen moiseen suoritukseen näillä jaloilla, mut viimeiselle 2km:lle sattui aivan tautisen liukasta jäistä asfaltia ja se pikkuisen puotti keskivauhtia.

Suurempia loistokkaita tapahtumia elossani ei olekkaan sattunut. Voisinhan tietysti kertoa pitkät tarinat vatsan toiminasta. Tai ainakin siitä, kuinka hyvin mun herkkävatsaisille tarkoitetut tulehduskipulääkkeet pitävät ummetuksen loitolla, mut jätän tämän sisätautioppi-pläjäyksen toiseen kertaan PERKELE.

Suunnitelmissa olisi vetää pari keveempää päivää.

Loppukaneetiksi voin kertoa, että vain VITTUILLESSANI ladoin tänkin tekstin tämmöisellä PERSEESTÄ olevalla tyttömäisellä hifistely fontilla.