Motivaatiomonttuni on laajentunut niin reiluun mittaan, että olen päättänyt iskeä tohvelit narikkaan. Viime talvena oli liian usein mielessä, ettei tässä turhassa juoksu höntyämisessä ole pätkän vertaa järkeä. Olen hauduttanut tätä lopettamisasiaa muutaman kuukauden ja mittani on niin TÄYSI. Muutenkin tuntuu etten juoksemisesta enää saa samoja kiksejä kuin ennen.

Nykyisin jopa puntilla käyminen kiinnostaa enemmän kuin tennarien kuluttaminen tiestöllä, niin silloin voin hyvillä mielin todeta, että aikansa kutakin SAATANA.

Käytännössä tämä tarkoittaa, jotta en enää viiti ottaa kilpailullisia tavoitteita seuraavina vuosina, vaan siirryn eläkkeelle VARMASTI täysin palvelleena kestävyys-inehmona. Lenkillä tulee käytyä, se on ihan saletti, mut ei samalla hullun motivaatiolla kuin tähän asti.

Blogin kohtalosta en ole vielä päättänyt, sillä tämän alkuperäinen tarkoitushan on ollut kertoa kestävyyden ilosanomaa. Todennäköisesti lopetan ajan kanssa tämän pitämisen ja siirryn kirjoittamaan pöytälaatikkoon tai vaihtoehtoisesti bodauksesta kertovaa blogia -aika kertoo sitten totuuden PERKELE. Alkuun kummiskin pidän ylimenokautta pari viikkoa ja samalla rock-eloa. Kaikkihan tietää miten mie sitä vietän, joten baarissa nähdään KYRVÄT!!!

Tästä lähdetään läskiä ruhoa rakentamaan komiammaksi SAATANA.

Tänään kevyttä parina lenkkinä ja kaikkiaan pitäisi kertyä vajaata 30km, huomenna kovempaa ja reilusti.