Voihan PERSEHENSUTI ku työ raasut ootta pälyilleet täällä päivät pääksytysten totaalisella hullunraivolla. Toi SAATANAN laskurikin pyörii sellaista haipakkaa, jotta pikku-ukot koneen sisällä joutavat kantamaan vettä peilarilla ja tonkalla ettei laskurin laakerit pala kiinni PERKELE.

Ootteko koskaan miettinyt miten teidän elämä kääntyy nuritte, ku mie yksi kaunis päivä päätän täällä tarattelun. Varmaan kallonviilajille tulee HELVETILLINEN piikki terapian tarpeessa olevia nettinarkkareita, sekä itsemurha-aalto pyyhkii heikompia tasamaan tallaajia kuin halla viljaa, mut miehän en niistä ota vastuuta sitte.

Miehän moisesta kyttäämisestä oon ollut niin NÄREISSÄNI, etten kostoksi ole jaksanut maailmastani taasekkaan taratella. Joo, tää juttuhan näköjää lipsati sen vertaa päin PERSETTÄ, että parempi olisi vissiinkin lopettaa suosiolla tähän, mutta ku ei vain tajua...

Rehellisyyden nimissä myönnettäköön, jotta raapasi eilen olon sen vertaa huteraksi, että eilinen ilta ja tämä aamukin meni vähän lepäilessä, joten eipähän viittinyt paljoo netissäkään hillua.

Sen vertaa kummiskin olo alkoi iltaa kohden normalisoitua, että kävin lätkyttelemässä kevyttä 16km (ja ruskot tietty kaupan päälle). Tarkoitus oli vedätellä vähän pitempään, mut katsoin paremmaksi vähän löysätä, ettei rupee vetämään olo oikeasti PASKAKSI.

Varmasti flunssa oli tulollaan jo alkuviikosta, ku vedotkin kulkivat sen vertaa ponnettomasti. Näin haluan ainakin itselle uskotella, sillä kuntohan ei varmasti ole muuta kuin SURKEA.

Ei HELVETTI kyllä jaksa taaskaan enempää, sitä paitsi tässäkin oli jo puolet liikaa. Siis vähintäänkin puolet liikaa tekstiä eikä pätkääkään asiaa SAATANA.