Viime päivinä on ollut sen vertaa VITTUMAINEN matalapaine meikäläisen habituksessa, jotta olen katsonut paremmaksi  jättää tilittämisen himpun vähiin. Nimittäin olisi tullut sen vertaa raakaa avautumista kauttalinjan, jotta tuskinpa vapaalla jalalla enää vipeltäisin PERKELE. Pyöreeseen pehmustettuun huoneeseen olisivat saattaneet nohevimmat kallonkutistajat meikäläisen teljetä.

Kummiskin tänäkin aamuna lähdin kuoleman fiiliksillä lätkyttelemään tiestölle. Mätin pikkuisen reippaan kympin ja muutama kerros ylimääräistä tuntui olevan päällä, sillä melkoisen märkänä kamppeet oli ku saavuin kotio. Päivän kuuhoilin töissä ja sen jälkeen yritin kotona päikkäreitä, mut päälle 30 celsiukseen kivunnut makkarin lämpötila torpedoi suhteellisen tehokkaasti nukkumasan saapumiset.

Iltapäivillä läkin takomaan kevyttä 16km ja raavin taas riuskasti ruskoja. Sen vertaa ulkolämpötilakin käy meikän läskeissä painamaan, että juoksu ei tunnu kovinkaan nautinnolliselta.

Katsellaanpa taas jokunen päivä jaksaisiko yhtään avautua.