Eilen kävin Lappeenkaupungissa esittelemässä jalkaa ultraäänitutkimuksissa. Siellähän täysin YLLÄTTÄEN en tullutkaan hullua hurskaammaksi, ku mitäänhän vikaa ei löytynyt, eikä lekuri osanna sanoo onko tyttö vai poika tulossa. Vissiin ainakin repeämät pitäsi moisessa myllytyksessä tulla ilmi, mut kiinnikkeet (vai mitä ihmettä ne nyt on) eivät näy. Oli miten oli, mut katsellaanpa taasen päivä kerrallaan eloa eteenpäin; muutahan en tässä tilassa pysty.

Voisinhan tietty aloittaa aikani kuluksi tiukkaakin piukemman dieetin. Harmillisesti ruuan mättäminen on sairaan hauskaa touhua, lisäksi meikäläisen henkinen selkäranka ja motivaatio umpisurkeita, joten TÄYSIN turhaa mitään laihista on aloittaa. Petyn vain karvaasti.

Olihan mulla eilen mielessä, että kirjoitan vuosipäivän kunniaksi jonkimoisen tarinan Kamiksen maallisesta vaelluksesta. Nimittäin kaljaa kurlaava kestävyys idollimme täytti sen vertaa vakallisen vuosia, että pääsee osallistumaan metsään eksyilemiskilpailuissa Pojat50-sarjaan. Olkoon vaikka tämä kirjoittelemattomuus sekä silkkihanskoin kohtelu syntymäpäivälahjani hänelle. Pitäköön Metukkasalami tällä kertaa Thaivaan lomasa ihan rauhassa.

Aamusella kävin hölkkäilemässä 9km keveesti ja iltamassa lätkyttelin reilun 18km vähän kovempaa, mut siltikin keveesti.