Meikäläinen tako äskettäin sellaisen tekstin, jotta oksat pois ja pesee sekä linkoaa. Olin jo ovella odottelemassa oikee käsi ojossa kättelyvalmiudessa sekä vasemman käden peukalo puhelimen vihreellä luurilla, jotta milloinka se kirjallisuuden Noopelli palkintoraati sekä Pultsari vai mikä pulizeri-lähetystö ottaavat yhteyttä, ja ruppeevat meikäläistä kiusaamaan kaikenmoisilla tunnustuspalkinnoilla, kunniakirjoloilla sekä ylenpalttisella kehuskelulla, siis näiden kirjoittamieni neroutta osoittavien sanakäänteiden johdosta. Tää meikäläisen tassun tarjoileminen olikin tokkiisa hiukkasen ennenaikaista, sillä kone kaatui juuri ratkaisevalla tallennuksen hetkellä ja nerokkuuteni jäi JÄLLEEN todistamatta. Näköjään pultsarin-palkinnot katosivat toistamiseen bittiavaruuteen. Mitäpä mie mokomilla joutavan päiväisillä kunniamaininnolla, sillä onhan mulla kehyksissä ja tasan tarkkaan kunniapaikalla Mikkelin puolimaratonin läpäisystä saavuttamani diplomi.

Ylittemenokautta olen vietelly, niin juoksemisesta sekä kirjoittelusta. Mitään suurempia mulla ei ole teille jakaa, eikä tänään TOISTAMISEEN viiti ruveta ihan tikusta asiaakaan vääntämään. Tarinat toisinsanoen lopussa, eikä businessi-ideoitakaan ole kovinkaan montaa hihasta ravistaa, joten tyytykääpä tällä kertaa vaikka tähän.

Sen vertaa voin ruveta valoittamaan tulevaisuutta, jotta kohta aloitan harjoittelun. Vissiin starttailaan korvaavilla, mut katsotaan kuinka koipi kestää. Ensi viikolla käydään näyttämässä akillesta ultraäänilaitteelle ja toivottavasti sen jälkeen olemma vakan verran viisaampia.

Näkemiin ja kuulemiin