Juoksemaanhan ei pysty, joten nyt on oikea aika ponnistella kaikin mahdollisin keinoin juoksuvauhdin parantamiseksi. Fyysinen harjoittelu ei ole kuin osa totuutta TÄYDELLISEN kokonaisvaltaisessa valmistautumisessa kohti kilpailutilannetta. Itse suoritetussa, ÄÄRIMMÄISEN tarkassa tieteellisessä analyysissa olen löytänyt aimo nipun kehitystä vaativia osa-alueita fyysisessä, sekä psyykkisessä valmentautumisessani.
Fyysisellä puolella olen kehittänyt voimaominaisuuksia, että heti takaisin juoksemaan päästyäni, pystyn jalostamaan äärimmilleen kehittyneet voimaominaisuudet taloudellisemmaksi tavaksi edetä. Taloudellisuuden lisäksi keskivartalon voimatasojen noston myötä, luulisin maratonin loppuvaiheessa ilmenevän kyykkäämisen tapahtuvan astetta lähempänä maalia, sekä olevan hieman pienenpimuotoisempi kuin tähän saakka.
Näiden lisäksi olen hommannut yleisvoimaa ylt'ympärinsä valtaisaa ruhoani. Tämänhän on tärkeää, sikäli kisassa joskus sattuu käymään, että maaliintulo menee tiukaksi ettei maalikamerallakaan pysty ensiksi maaliin tullutta erottamaan(tai ei ole maalikameraa), niin voin ehdottaa voittajan ratkaisemista kädenväännöllä tai merimiespainilla. Vaikkakin olisinhan jo normi voimatasoillakin 99,9% juoksijoista kädenväännössä pessy, ovat nimittäin kauttaaltaan mallia arotuulen raiskaamia vinkuheiniä, jos vertaa meikäläisen bulkilla olevaan syöttösika habitukseen.
Henkisellä puolella kehittämisen sarkaa onkin astetta verran reteemmin. Eipä silti, ettenkö olisi tiedostanut pitemmän aikaa, ettei hissi mene ihan ylös saakka, ja muutenkin kuula on jumissa mm tiukassa, löysässä ja normaali tilanteessa. Junnusta saakka myöskin kipukynnykseni on ollut äärimäisen matala, joten sellaista kunnollista harjoittelua en koskaan ole pystynyt sietämään, kilpailutilanteen loppukiri runttaamisesta puhumattakaan. Kuten jo paatosteksteissä kertoilinkin, niin isän tuomiohan on aina huonosti menneen kisan jälkeen; ettei kunnossa ole mitään vikaa, vaan mie en vain kestä kipua -eli samanlainen pullamössähän olen iät ja ajat ollut.
Henkiseen puoleen olenkin panostanut tämän harjoituskauden aikana erityisesti. Panostus on tapahtunut urheiluopistolla henkisen valmentautumisen kurssin muodossa, ja olenkin täysin varma, että ensi kaudella meikäläisen kuula kestää kaikki mahdolliset paineet ja miehän vain kerräilen marjat kuleksimasta SAATANA. Kurssilta video kaikille, jotka tuntevat tarvetta kivuta vielä yksi askel kohden suurta voittoa.
Kommentit