Eilinen päivä meni liputusta hoitaessa. Minullehan sattui meidän taloyhtiön liputusvuoro, ja ensimmäistä kertaa tässä lukaalissa sopivasti juhlista suurimpaan elikkäs itsenäisyyspäivään. Tämän kunniatehtävän hoidin parhaalla mahdollisella tavalla ja särmyydellä. Naapurikämpissä rupesivat nykimään lippuja alas jo siinä kolmen kantissa auringon laskiessa. Mie pidin urheasti lipun salossa kahdeksaan saakka, kuten tavat sekä asetukset vaativat, naapureiden paheksuvista katseista huolimatta, mut tietämättömyyttään paheksuivat.

Akillesta olen hoitanut aktiivisesti ja tulosta ei tunnu tulevan sitten millään. Punttisalilla meikäläinen on kytännyt muiden treenailemista ihan hullun mielenkiinnolla. Olen huomannut, että ihmiset käyvät salilla, mutta eivät oikeastaan treenaa --he viettävät vain aikaa siellä. Mie en oikein käsitä, miksi ihmiset pelkäävät hengästymistä sekä hikoilua, varmaan ovat saaneet iskoistettua tajuntaansa kavalan ylikuntopeikon. Eivätpähän poloiset tiedä, ettei mitään kuntoa saati ylikuntoa tule, jos et ikinä hengästy saati hikoile.