Tää päivähän alkoi vallan loistokkaasti. Heräilin jälkeen neljän, että ehdin sopivasti hölkytellä duuniin. Lätkyttelin keveesti Vuoksen varrella ja kasailin roskakilometrejä sellaiset 12 kappaletta ennen työmaalle saapumista. Hoitelin perinteiset huollot ja nappasin mukillisen kahvia kitusiin. Tässä olikin päivän melkeistä tärkeimmät suoritteet.

Rupesin huseeraamaan työvuorolistojen kanssa, nimittäin mullahan ei ihan varmaa tietoa seuraavista vuoroista ollut. Seuraavia työvuoroja pläräillessä hokasin, jotta tänään olisikin ollut vapaapäivä ja huomenissa olisi vasta duunia. Voitaneen sanoa, että pienehköä yli-innokkuutta havaittavissa meikäläisen habituksessa, mutta vapaapäivän havaittuani kevyehkö innokkuus muuttui läpitunkevaksi sekä syväluotaavaksi VITUTUKSEKSI. Olisihan meikäläistä saattanut vaihtoehtoisesti silloin neljältä jopa nukuttaakkin PERKELE.

Kävin kelailemaan, jotta mitenkähän meikäläinen lipsahtaisi takas kotio, ku juoksuhommelit eivät älyttömästi enää tähän saumaan suuremmin kiinnostaneet. Onneksi vuorojohtaja sanoi vaihtavansa huomisen työvuoron vapaaksi, ja voin tehdä tän vuoron pois kuleksimasta. Kiduin ihan jokaisen tunnin kellokorttiin, ja sen jälkeen liukenin kotio päikkäreille.

Päikkäreiden jälkeen kävin kurmoottamassa ruhoa Aholassa 21,5 km edestä, nytten arvelin ruveta suunnittelemaan nukkumaan menoa.