Ensimmäistä lomaviikkoa olen vietellyt hampaita kiristellen, nimittäin mullehan ei tälläinen lomailu sovi sitten pätkän vertaa. Olenhan niin SAATANAN työ-orjentoitunut ihminen kuin joku vain voi olla.

Joo, ei vaineskaan, eihän ole töihin ollut YHTÄÄN ikävä. Varsinki, ku oon saanut nukkua joka päivä tarpeeksi pitkään, ja käydä treenailemassa kuin huvittaa -kyllähän meikäläinen eläkkeelle jo joutaisi, sikäli vähänkään tarkemmin asiaa käy mietiskelemään.

Päiväohjelma on muotoutunut seuraavasti. Herättyäni tönkäsen itseni aamulenkille, jonka jälkeen olen aamiaisen nautiskellut. Ravitsevan majoneesi aamisen jälkeen olen ruvennut kuljailemaan tyttären kanssa päivä-askareiden parissa.

Olemme käyneet melko monesti leikkipuistossa, ja välistä ollaan käyty kaupungillakin kahviloissa istumassa tai muuten ihmettelemässä maailman menoa. Iltapäivisin olemme nukkuneet muutaman tunnin päikkärit, tai no meikäläinen on nukkunut 0,5-1 tuntia, mutta jälkikasvu on vetänyt unta kuulaan vähän tomerammin. Kasvava lapsihan tarvitsee REILUSTI lepoa.

Iltapäivällä siinä viiden persiissä olen sipassut ihteni iltatreeneihin, jonka jälkeen onkin loppuilta mennyt melko pitkälle huollon merkeissä.

Tulipahan taasen niin mitäänsanomaton päivitys, jotta haistakaapa vaikka PASKA.

Ap 12km kevyt, IP 18 km perusmättöä