Viikonlopunna kävin kotipuolessa P-Koreassa sompailemassa. Yritinhän mie pikkaisen treenaillakkin, mutta perjantain VL-treeni otti ramakasti ruhon päälle, että kepoisissa kantimissa harjoitteluni ol'(tarkoituksella lähes runomitta). Epälin perjantaiehtoona autolla kurnuuttaessa, jotta sairaaksi olen tulossa. Oli sitten väärä hälytys, sillä ruualla ja juomalla alkoi tilanne korjaantumaan normaaliksi.

Lauantain kävin vähän huutokauppaa katsastelemassa, ja kyllähän siellä meininkin oli vallan ihmeellistä. Mie kyllä hirveän kovasti kummastelen, kuinka ihmisiä viiraa päästä niin ramakasti, että kehtaavat maksaa kaatopaikkatavarasta, eivät hirveesti, mutta rahaa kuitenkin. Meikälläkin olisi ainakin pari rekkakuormallista joutavaa romua, mitä ihan keveesti pystyisi myymään 2-10 euron kappalehintaan. Käytiin vielä punttisalillakin iltamassa, mutta itsehän toimin enemmänkin persoonallisena-Rainerina.

Edellistä postausta on jonkin vertaa katsottu sekä kommentoitu. Tällä hetkellä ei juurikaan ole motivaatiota tästä enempää tarinoida, vaikka olisihan mulla asiaan hieman lisättävää. Tahtoo vain adrenaliinit käydä asioita kelaillessa sille tasolle, ettei yöllä tahdo tulla uni silmään. Harjoitteleminen on tärkeää, mutta niin on palautuminenkin, joten passaan tällä kertaa turvatakseni riittävän levon.