Kyllähän se PERKELE kaikki pitäsi tehdä itse. Miehän diagnosoin itse itselleni ton hamstring-syndrooman kevään mittaan, mutta magneettikuvauksien jälkeen ratioloki, sekä kirurgi taasen vääntivät diagnoosin keskimmäisen pakarilihaksen liimautuneeseen sekä jumiutuneeseen lihaskalvoon. Mulla kävi jostakin käsittämättömästä syystä sellainen herkkähetki ja tila joka ei monesti osu kohdalleni; satuin unohtamaan sen faktan, jotta satun olemaan AINA oikeassa.

Leikkauksesta on jotain 5 viikkoa, ja nyt olen muutamilla keveillä lenkeillä käynyt hyökymässä. Eipähän siinä mitään kivut ovat edelleenkin siellä takareiden ja pakaran kiinnityspaikassa. Nyt ne ovatkin huomattavasti herkemmin havaittavissa, koska jumissa oleva keskimmäinen pakaralihas ei ole sitä kivun tarkkaa kivun paikkaa häiritsemässä. Elikkä kivut tulevat pakaralihaksen alaosastosta ja leikkaus on tehty sinne yläkolmannekseen.

Nyt pitää pitää jonkinmoinen duumaushetkonen, että kuinka tästä lähdetään etenemään. Fakta on, ettei näillä kapuloilla juosta - ainakaan alle 4min/km kovinkaan pitkiä matkoloita. Sanomattakin selvää, että VITUTTAA ihan HELVETISTI. Todennäköistähän on, ettei ilman uutta leikkausta jalka tule ikinä juoksukuntoon SAATANA.

Aamulla löntystelin 12km erittäin keveetä.

Illalla suivaannuin niin kovasti tähän oloon, että melkeistä päätin taas ruveta haastamaan talven karkeloissa soutajia. Kävinpä soutelemassa sisäsoutulaitteella tunteroisen elikkäs 15 390m. Siitäkin tuli mieleeni, jotta sikäli meinaan talven mittaaan laittaa soutelijoita käkättimeen kaikilla matkoilla, niin tuokin taso pitäsi saada sinne 16 600m kanttiin. Senkin tiiän, että siihen saa vatkata tuota PERKELEEN keksimää aparaattia PERSEEN ruvelle sekä kämmenet verille. Pitää katsoa, riittäisiköhän minulla psyyke moiseen.