Joo, haistakaapa kaikki vaan pitkä PASKA. Meikä on tänään tosi pahalla päällä, nimittäin mittariin kolahti taas vuosi lisää. Mie vanhenen, lihon, harmaannun, hidastun ja kärttyynnyn (eli lyhyesti Kamismaistun) SAATANA. Nytkin taitaa jo vuosia olla jotain 29 kantturoissa, eikä yhtään enempää tarttisi tulla PERKELE.

Tänään on vain yksi kevyt lenkki ja valmentaja oli sitä mieltä, jotta nyt on 5 päivän putki jolloin mun harjoittelussa on kevein jakso 1,5 vuoteen. Nyt tietty puhutaan harjoittelukaudesta eikä mistään maratonilta palautusviikosta tai ylimenokaudesta. Senkin vuoksi meinaa hihat palaa, sillä eilinen motivaatiomonttu on kadonnut tuhkana tuuleen ja mieli halajaisi tiestölle takomaan.

Tänään ihan PASKAA lätystelyä 25km. Jalat turrana eikä mitään kiinnostusta treenaamiseen. VITTU ei kyllä kiinnosta tää yhtään. HAJOTKAA kyttääjät SAATANA...ruskot kummiskin meni ihan päin VITTUA...

Aamulla kävin verkkailemassa 8 km ja muutaman ruskon nappasin matkaan. Jalat tuntuivat ihan PASKALLE, eikä yleisfiilikset olleet keneltäkään voittajalta napatut

Päivän kuuhoilin normi askareita ja mielessä oli, jotta iltamassa töräytetään Inkerin kisoissa välipaloina 800m. Monesti tuli mieleen, että tässä ei oo mitään järkee, sillä reidet ja pohkeet tuntuivat kuin olisi soseeksi pesäpallomailalla hakattu.

Kello nasahti tarpeellisen lukeman tauluun ja meikä suuntasi Karhunmäen kentälle. Pepe2:nen oli suunnannut Vmaan suunnalta katsomaan ja fanittamaan tätä suurta urheilujuhlaa. Sanoinkin siinä verkkailun ohessa Pepe2:lle etten starttaisi, jos ei olisi tullut kattomaan mokomaa ihan PERKELEEN kaukaa.

Verryttelyt tuntui todella PERSEELLE, eikä aukaisutkaan helpottanut yhtään fiilistä. Aloitus litviikit tulevat muutaman minuutin myöhässä, mut kummiskin ihan inhimillisesti, jos vertaa edellisen 800m vastaaviin.

Startti tapahtuu ja lähdetään latomaan. Eka sata metriä yritän etsiä sopivaa rytmiä juoksuun ja tuntuu tosi jäykälle. 200m kohdalla oon viidennellä sijalla eikä juoksu aukea yhtään. Olkapäät ja hauikset alkaavat hapottamaan ihan VITUSTI, ja meikällä mieli meinaa mustua. Vähän ennen 400m alkaa SAIRAASSA mielessäni naurattamaan, sillä tunnen kuinka kielikin hapottaa. Tää on ihan SAATANAN mystistä -tuumaan. 400m tulee täyteen siinä 57s pinnoissa ja yritän raiskata ruhoani kovempaan vauhtiin -turhaan, nimittäin juoksuhan ei ole mitään herkkää.

Takasuoralla isken Määtän kantaan ja jossain 600m kohdilla ohitse. Pikkuisen rupeen ehtimään kirivaihdetta, mut eihän sitä TIETENKÄÄN löydy. Maalisuoralla väkisin runttaamalla vedän vielä yhden sijan ylöspäin, sijoittuen kisassa lopulta kolmanneksi. Loppuaika 1.57.71 täysin voimalla runnomalla. VITTUMAINEN kisa, PERSEESTÄ oleva herkkyys, mut onneksi PASKA olo jatkui kisan jälkeenkin.

http://www.imatranurheilijat.fi/yu/tulokset/Kisat2009/2009_Inkeritulokset.txt

Tänään pari kevyttä lenkkiä ja muutamia ruskoja yritin tehdä. Jalat sain puolikkaalta ihan kohtuu kipeksi. Eilen tuntui pohkeet kipeille ja tänään vielä reidetkin. Yleensä tässä vaiheessa kautta ei puolikkaan jälkeen kovia jumituksia tule, mut tällä kertaa saattaa noi Niken Lunaracerit olla osasyynä. Nehän on tehty sellaisille Kenialais-tyyppisille muikunruodoille, eikä todellakaan tälläisille läskeille.

Juostessa ei tuntunut yhtään minkäälaista ongelmaa, mut nyt pikkuisen reilummin antaa tuntemuksia. No eipähän ainakaan tarvii kärsiä kantapäiden läpsymisestä pakaroihin kadulla käppäillessä SAATANA.

Huomenna ahdistetaan, se on sitten varmaa, oli jalat millä tolalla tahansa PERKELE.

Toissapäivänä kuruutettiin Kamiksen kanssa kohti Turkua. Veivailtiin perinteiset keveet lenkit ajon päälle ja ruvettiin tankkaamaan kisaa varten. Kamishan tarvittikin erikoisen kovan tankkauksen, sillä hän oli valinnut matkakseen luuserimaisesti 10k fun runin.

Yön sain nukuttua yllättävän hyvin ja aamulla kävin verkkailemassa muutaman kilometrin. Aamisen jälkeen ruvettiin odottamaan kisaa. Kamis oli ihan liekeissä ja jonkimoista kilpailujännitystä oli havaittavissa normaalisti niin jäätävän ulkokuoren alla.

Verryttelyt normaalisti ja taisinpa käydä pari minsaa ennen starttia vielä paskallakin. Kisa lähti ravakasti liikenteeseen. Perttilän Arto sipasi melko kovia tonneja alkuun. Itellä tuntui, jotta noutaja tulee kun vetelin siihen tonneja 3:13-3:18 väliin. Jäin ekalla 5km tasaisesti, mut noin 6km kohdalla ero ei enää kasvanut, ja tuntui jotta saattaisi ruveta väli pikkuisen kapenemaankin.

10km:n kohta oli siinä 33minsan tuntumassa. Ruissalon mäet tuntuivat vähän hapottaville reisissä. Vauhti tuntui kovalle ja meno ei ollut mitään kevyttä, vaan ihan täyttä tuskaa. Saavutin Perttilän 14 km jälkeen (muistaakseni), mut ei kyllä ollut voimia mennä ohitse. Yritin muutaman säälittävän irtiottoyrityksen, mut ne oli ihan tuhoon tuomittuja. Vedeltiin loppumatka ihan iisisti porukassa, tai tarkemmin sanottuna mie SÄÄLITTÄVÄSTI vain tyydyin peesailemaan.

Noin 150 ennen maalia otin kevyen loppukirin ja muutaman sekunnin erolla pääsin ylittämään maalilinjan ensimmäisenä.

Kamis juoksi ihan PASKAN juoksun, etten siitä edes viiti tämän enempää maininta. Onneksi sentään kuvaus onnistui erinomaisesti (Tarantinon soittoa odotellessa).

Pikainen huolto, suihku ja paluumatkalla tirautettiin jonkinmoinen kumarakin päälle.

Jalat PASKANA tosta kumikiekolla tarpomisesta, joten vain kevyttä lenkuttelua on harrasteltu. Tänään kyllä aamulenkin yhteydessä kokeilin juosta tonnin kovempaa. Vedin sen 3.20 vauhtia ja tuntui ihan KUOLEMALLE. Eipä olla herkimmällä päällä -EI.

Ton "seuraavat startit" listan tyhjäsin ihan VITTUILLESSANI. Saattepahan kyttääjät miettimistä, jotta missäs sitä taas juostaan. Onhan noi suunnitelmat sen verran ramakasti vaiheessa loppukesälle, etten viittinyt jokaista suunnitelmaa laittaa ylös ja lisätä jokaisiin sulkuja.

Muutenkin PeräBerberian ikioma stalkkeri VITTUILEE etten kerro menoista, tuloista ja olemisista tarpeeksi tarkasti. Kummiskin lukee silmät kilellään täältä nerokkuutta hipovia aivotuksiani, ja vielä mun pitäsi ruveta tarkemmin oraalisesti erottelemaan. Päätinpä sitten ettei starttilistaa pidetä, niin onpahan sitten edes jotain kerrottavaa... Tarkemmin ku rupesin miettimään, niin VITUT mie jaksa siltikään MITÄÄN kertoa.

Tänään pari kevyttä lenkkiä.

Eilinen oli niin täyteen ahdettu tekemistä, joten suoltaminen jäi taas taka-alalle. Aamulla nimittäin vetelin herättelevän 8km. Päivällä veivasin Manun kanssa vetoja Karhumäen kentällä. Saldona oli aimonippu tonneja ja viissatasia. JÄLLEEN sain pataan Manulta siinä viimeisen vedon viimeisessä loppukirissä, usko menee omaan kirikykyyn PERKELE. Tilastot taitaa huutaa nyt jo 1-3 mun tappioksi SAATANA. Kummiskin illalla kävin vielä palauttelemassa TUSKISSANI 5 km verran.

Tänään ei sitten treenata paljon PASKAAKAAN, sillä ruholle pitää antaa nyt vähän aikaa toipumiseen. Pikkuisen vain keveetä, ihan vähän vain -ei edes 35km:ä.

Pikkuisen on ollut motivaatiomontussa kirjoittelun suhteen -ihan pikkuisen, joskus vähän. Eipä silti, en ole kohdannut pätkääkään motivaatiota vieläkään ja aivan SAATANAN tympeetä värkätä taas tätäkin juttua. Varmaan motivaation vähäisyys johtuu pitkälle siitä ku on niin PERKELEESTI tullut töitä painettua viimeiset viikot. Mun elämästä on tullut niin väsynyttä puurtoo, joten vähennän sitten kaiken muun ylimääräisen toiminnon minimiinsä. Tää PASKAN suoltaminen on ekana liipasimella, ku rupeen asioita latomaan tärkeysjärjestykseen.

Muutenkin on VITUTUS kivunnut melkoisen maksimiin näiden viime aikojen tapahtumien vuoksi. Munhan piti olla juhannus duunissa, enkä päässyt oikeen PERINTEISTÄ nollausta suorittamaan, joten elimmistönihän on tästä aivan kummissaan. Otetaanpa sitten takas BB:n aikoihin -korkojen kera SAATANA.

Kelitkin ovat kohtuullisen asiallisesti olleet kohdallaan, sillä aamulenkeille oon latonut rytkyjä ihan samalla viisiin kuin talvella. Pipon oon kummiskin raaskinut laittaa kesäteloille, eli jonkinmoista edistymistä kelien suhteen, jos verrataan vaikka tammikuuhun.

Eilen vetelin kevyttä lenkuttelua 25km. Tänään olen niin PASKA luuseri, etten tee yhtään lenkkiä, vain kuntopiiriä suostun vähän vääntämään. Huomenissa veivaillaan sitten tiukkaakin tiukempia vetoja Karhumäen kumikiekolla, ja Manu lähtee mukaan ahdistamaan. Sittenpä taas nähdään kumpi se on kovempi loppurunttauksessa. Enhän minä näitä laske, mut tähän mennessä voitot taitaa olla Manulle 2-1, tai jotain.

Jussia vietetty taas armottoman ramakasti PERKELE. Eilen kipitin 21km keveen ja päälle läpsyttelin PeräBerberian kivituhkalla aimo nipun kahdensadan metrin repäsyä siihen puolen minsan pintoloihin. Tänään taas veivailin aamusella 8km tosi keveetä ja illalla 21km kiihtyvää.

Nyt VITUTTAA, ku päivällä oli ihan SAATANAN hyvä spegulaatio mielessä(asiaa yksin miettiessäkin kikattelin kuin pikkutyttö), mut menin ja unohdin koko asian. PERKELE katottaanpa jospa se vielä joskus mielenpäälle jolahtaisi, ja voisin jakaa sen teille PASKAN huumorintajun omaavien ihmeteltäväksi.

Tänään olen ollut niin väsynyt, ettei tätäkään PASKAA meinannut jaksaa avata. Väänsin kummiskin viimeisellä tahdonvoiman rippeillä koneen tulille ja rupesi pohtimaan; josko sitä olisi jotain tarateltavaa. Tarkemmin ku tätä dilemmaa kävin duumailee, niin HOKASIN jotta eipähän mulla normaalistikaan ole mitään kerrottavaa, mut jotain TYPERÄÄ tulee silti taottua.

Surffailin jokunen kuukausi sitten netissä etsien itselleni uutta asevyötä, sillä mun vanha nahkainen on niin PERKELEEEN kova, painava ja epämukava(siis asevyö). Sehän painaa tuolla lonkassa jotain hermoa, joten vyöhän voi olla osasyynä mun ainaisiin lonkkavaivoihin. Jokatapauksessa mie kattelin noita asehullujen nettiosoitteita, ja sain aivan MAKSIMAALISEN_HELVETIN_NERO_MULTIHUIPENTUMA-idean uusiksi myyntiartikkeleiksi omaan nettiputiikkiini. Nyt en kyllä jaksa ruveta niistä sepustamaan, joten saatta odottaa julkaisua kuola suupielistä valuen SAATANA.

Aamulla kevyttä, Illalla keskivartalo Kp.

Mie oon PASKANA.

Eilinen meni taas parin lenkin voimalla eteenpäin. Taisinpa vähän ruhoa kiduttaa tyhmillä raudoillakin -ihan pikkuisen kidutin, jos sitäkään.

Alkaa vissiin määrääkin olla sen verran, että Readerkin on tyytyväinen, vaikkakaan enhän kyllä juokse yhtään metriä kenenkään muun vuoksi kuin itteni PERKELE. Ja sitäpaitsi enkä kyllä tee YHTÄÄN mitään muutakaan kenenkään muun vuoksi paitsi tietty ITTENI, ku on niin HELVETIN mukavaa olla itsekeskeinen KUSIPÄÄ -se nimittäin sopii mun ruholle.

Tänään olisi vuorossa kevyttä ahdistusta PeräBerberian raitilla, kunhan vain saan homeisen PERSEENI nostettua tästä penkiltä. Viimeisin ahdistus-kokemus oli sen verran syvältä HANURISTA, jotta pikkuisen pitää tarkemmin nyt katsoo noi kahvin ryystämiset yms häröilyt. Muuten menee vähän maku tähän jaloon lajiin.

Kävimpä muuten eilispäivänä parturissakin, ja nyt on kuontalo niin SAATANAN iljettävän näköisellä takatukalla varustettu, jotta loppuu se pitsisten stringien radalle mättäminen PERKELE.

Oli miten oli, nyt loppu raportointi elostani tähän...

Tänään ihan perusmättöä 31km. Meno oli melkoista kyntämistä, mut niinhän se aina pruukaa mulla olemaan. Kummasti olen saanut penikatkin kipeeksi. Nyt vain yrittää venyttää, hieroo ja tirauttaa kylmää niin alkaa kapulat taas ropottaa.

Eipä tää PASKAN lapiominen taas tän enempää kiinnosta, joten kirjoittelen vaikka huomenissa lisää.

"jukolan seitsemäs veljes kirjoitti 14.06.2009 - 14:12

Keisari juoksi kuin keisarin kuuluukin. Jokaisen yu ihmisen kuuluu ottaa lasinen laulukirja esille...STNA. KOMEETA OLI!!

ps Keisari on kovempi äijä kuin kuningas SAATANA

Aamulla kävin vähän verkkailemassa, jalat olivat yllättävän väsyneen tuntuiset eilisestä kuntopiireilystä, joten jätin lenkuttelun vaivaiseen 6km:iin.

Iltalenkin aiheena oli Kamismaisesti ahdistuslenkki. Nyt kyllä sattui melko moni asia menemään pieleen. Tai vielä olisi ehkä muutaman asian pystynyt paremmin sössimään, jos oikein olisi väkisin yrittänyt, mut ei kyllä hirveen montaa asiaa. 

Ohjelmassa oli 3+3+10+3, eli eka ja vika 3 on verkkaa, muuten vähän kovempaa menoa. Vaatteita päälle latoessa tuntui tuttu kahvin kuplinta vatsassa ja epäilinkin ettei tästä taas hauskaa seuraa. 

Ladoin verkat 3km ja rupesin ahdistamaan. Ekat 3km meni suht ok ja rupesin kiihdyttää vauhtia. Seuraavan 3km:n aikana tuli sanoinkuvaamaton kuvotuksen tunne, ku kahvit hyppi kurkkuun, ilmankosteus tuntui järkyttävän ahdistavan kuumalle ja eilen puntilla runnotut jalat eivät meinaneet pelittää huonostikkaan. Meikä lato sen minkä sykerajat antoi myöten mut 3,5km kohdalla oli pakko laatata kahvit tantereeseen, pyyhkiä pärstä paidalla ja jättää se kuivamaan aidalle.

Loppulenkin ajan oli taas PeräBerberian puliukoilla ja rauli-turisteilla ihmettelemistä ku läski lyllertää maksimi ahdistuksessaan Vuoksen vartta yrjö-vana suupielessä ja pärskien hikee ympäriinsä. 

Illalla EN tee YHTÄÄN palauttavaa lenkkiä PERKELE, enkä kyllä tee mitään muutakaan. Taidan ruveta jo nytten nukkumaan, ku VITUTTAA ramakasti jälleen.

Tänään oli ihan peruspäivä. Aamulla ylös 8 km keveetä muutamalla ruskolla ja päälle punttia 40 minsaa. Aamiainen naamariin, vähän lehtien, kirjojen ja netin lukemista. Tälläisen päällehän pitää ottaa päikkärit eli pari tuntia unta kuulaan.

Kauneusunien jälkeen lounas ja muuta häröilyä ympäri PeräBerberiaa ja sitten olikin iltalenkin paikka. Venyin tiestölle 15km perusmätön merkeissä ja taas muutama rusko. Aamuinen punttivääntö tuntui jaloissa, joten eipä ollut meno lennokkaammasta päästä, mut ei huolta, eihän mulla koskaa meno mitään lennokasta ole.

Nyt alkaa olla fiilikset siihen malliin otillaan, jotta lähen laskemaan lampaita PERKELE.

Tää päivä olikin pyhitetty huoltavalle ja palauttavalle treenille, eli kevyttä hölköttelyä vain 9km:n verran.

Tänään ei oo fiilistä revitellä juttua tän enempää, mut katsotaanpa jos vaikka joskus taas jotain jaksaisi...

Sillon ku sain tän viikon harjoitteluohjelman kouraan, niin kattelin sitä vähän epäillen. Rehellisesti sanottuna ajattelin, jotta eipähän paljoo tartte treenailla, eikä varmasti tunnu YHTÄÄN missään. Valmentaja oli kummiskin sitä mieltä, jotta parempi vähän keveemmällä aloituksella näin maratonin jälkeen. Eipähän siinä mitään -hätäilemällähän ei saa kuin kuspäisiä lapsia :sanoo vanha kansa. Ja käyhän mulle tälläinen ns laiskottelumainen aloituskin.

Eipähän siinä mitään ekalla viikolla maran jälkeen jalat olivat suht ok:t, eikä suuremmin huomannut väsymystä, sillä enhän treenannut juurikaan. Tälläkin viikolla oli välistä ihan hyvät tuntemukset, mut NYT täytyy myöntää, jotta aivan SAIRAAN hyvä idea ettei huomenna ole ohjelmassa kuin yksi kevyt lenkki. Paree taas kasata vähän voimia, nimittäin jalat eivät ole vielä normi tikissään. Joten kyllähän lopunviimein tämä kevennetty versio oli ihan järkeenkäypä ratkaisu. Itse jos olisin päättänyt treeneistäni, niin varmasti olisin aloittanut maanantaina ihan täydellä höngällä puottelemaan tiestöllä, ja tasan varmasti noutaja olisi tullut loppuviikosta tai viimeistään seuraavalla viikolla.

Aamulla 8 keveetä, illalla 3+vl+3(yllättävän hyvä kulku)

JUMALAUTA, mie oon kateellinen mies. Tällä kertaa vihreys johtuu siitä, että naapurin nurmikko on NIIN nätisti onnistuttu laittamaan väriskaalaan KUSENKELTAINEN. Mullahan oli se HELVETIN hyvä plan sillon toissaviikolla, mut eihän minusta ollut tarpeeksi miestä ruveta ahkeroimaan ton leikkurin kanssa, joten leikkaus-operaatio venyi vaatimattomasti 1,5 viikkoa eteenpäin.

Päivällä työntelin nurmikkoa sileeksi, ja varmasti oli ainakin 4 tuumaa pitkä kyrpä otassa kiinni, ku sen verran ramakasti VITUTTI taas operaatio. Varsinkin ku naapurin einsteinillä oli NIIN mun makuun oleva nurmiplatta.

Muistui oikeen ELÄVÄSTI mieleen aika milloin kauppoja tein tästä kämpästä eli helmikuuussa 07. Entinen omistaja jukka-kalervo kysäs multa: oletkos sie innokas puutarhan hoitaja? Ku me tiina-kyllikin kanssa ollaan oikeen fanaattisia puutarha-ihmeitä". Mie vastasin jotain suuntaan -eipä mua voi oikeen viherpeukaloksi tituleerata. Taisihan siinä ehkä juuri ja juuri huomattava hymyn virne mun kasvoilla olla, sillä...

Muistan vielä sen kaupanteko tilanteen niin HYVIN, sillä jukka-kalervon kysymyksen jälkeen mieleeni jolahti nuoruuden vuodet kotipuolessa ja taistelut ruhonleikkuusta. Siellähän selvisin normaalisti melkoisen näppärästi ruohonleikkuuvastuusta. Yleensä ku rupesin touhottamaan leikkurin kanssa ruohoo sileeksi, ja muutaman joriininjuuri-puskan, jotain SAATANAN lupiineita, ruusuja ja vuorenkilpiä silpoi tasaiseksi, niin käsky tuli korkeammalta taholta: "nyt painu HELVETTIIN siitä huseeramasta ja jätä kukkapenkit rauhaan.". Äitihän ei nimittäin sietänyt tippaakaan, että sen rakkaita istutuksia turmellaan. Mitäs mie mahdan jos en satu erotamaan voikukkaa ruususta; biologia ei oo mun vahvaa aluetta.

Nytkin meikän viime kesänä ostama ruohonleikkuri vetelee ihan viimosiaan, sillä tää SAATANAN jukka-kalervo on suojannut noi HELVETIN rehupuskat tollaisilla pään kokoisilla kivillä. Arvatkaapa jurskahteleeko VITTUMAISESTI toi briggs&stratton ku meikäläinen hyökkää noiden joriinin-juurien sun muiden jukka-kalervon istutuksien kimpuun ja hyppyytän ruhonleikkurin niiden kiviaitojen ylitte. Mun tontilla ei nimittäin kukat kasva, eikä muutkaan joriinin-juuret SAATANA.

Aamulla kevyt 9, illalla 12 perus ja tietty ihan HELVETISTI ruskoja.

Harjoitusjumi on jännä ilmiö -hyvin jännä juttu ettenkö sanoisi. Myöhän käytiin Kamiksen kanssa viime viikolla vähän ahdistamassa, ainakin Kamis puhuttelee näitä lenkkejä noilla termeillä. Joo, tosiaankin ahdistamassa SAATANA, vauhti hinasi tasaisesti 5:15:-5:25 välissä. Totuuden nimissä mulle toi lenkki oli HELVETIN tuskallinen, nimittäin en oikeen osannut päättää yritänkö juosta vai pääsisinkö helpommalla, jos yrittäisin rivakasti kävellä.

Kattelin tossa vanhoja harjoituspäiväkirjoja ja sieltä huomasin, että kävimme Kamiksen kanssa vuonna 2006 Vuoksen varressa "ahdistamassa". Matkana oli suurinpiirtein sama 8km, mut kelinä oli jotain 22 astetta lämpimämpää. Eli sillon oli kelin puolesta suht tukahduttavaa, mut silti Kamis veti meikän messissä 4:30min/km vauhtia, ja taisi vielä taratella samalla(tai kitistä ennemminkin). Enpä PERKELE olisi arvannut, jotta tältä vuosien takaisella reissulla Kamis oli saanut itsensä vedettyä niin kovaan harjoitusjumiin, että tämän kolmen vuoden palauttelun jälkeen ei pystyisi vetämään keveesti 5:20min/km vauhtia.

Olisikohan Kamis ajautunut niin kovaan ylikuntoon tai harjoitusjumiin, jotta palautuminen kestää vähän enemmän kuin normi eläjillä. Tietty nyt ku Kamis saa koneensa herkisteltyä siihen iskuun, jotta ne legendaariset kantapäät läpsyy pakaroihin kävellessäkin, niin tollainen 3:30min/km vauhti on sit ihan PK-reeniä SAATANA.

Esa nuppi, Tero nahka

Aamusella kuntopiiriä 40minsaa, illalla kevyttä 15km+8ruskoa.