Politiikka on politiikkaa, ja meikän  yleisivistyksen tasolla(keskitasoa heikompi) mitattuna voimme puhua puhtaasta huumorista. Nimittäin sikäli käyn antamaan jonkimoista vinkkiä SAATI neuvoa politiikkaan, tai mihinkään muuhun ns vakavampaan, niin sen voi kuitata normieläjä puhtaasti huumori-pläjäyksenä. Enkä tätä kommenttia nyt heittänyt mitenkään halveeratakseni edellisiä postauksiani tai halveeratakseni Väyrystä, vaan jokainenhan tekee päätelmänsä omaan äänestyskäyttäytymiseensä ehdokkaan mukaan, eikä sen mukaan mitä joku ns kolmas osapuoli tuputtaa SAATANA.

Voisin kertoa omaa Väyrys-hehkustustani hyvinkin monisanaisesti, mutta kuka mua ei oikeasti tunne, niin sen hehkutuksen pointin ymmärtäminen saattaa olla hieman vaikeaa. En tänään jaksa tähän asiaan puuttua. Saatan joskus täräyttää syväluotaavan analyysin omasta ideologiastani, mutta tänään en sitä jaksa suorittaa.

Sen vertaa voin ideologiastani kertoa, että yleensä haluan olla heikoimpien puolella -pahaa vastaan. Väyrysen itseluottamus sekä itseironia puri meikäläisen huumorintajuun; kuin sen kuuluisan timpurin kylmä margariini sahaan(suutarin kuuma naskali voihin, tai sitten suutarin näppi sian perseeseen).

Eiköhän politiikka taasen riitä tältä erää PERKELE.

Flunssa.

Anteeksi, jos annoin väärin ymmärtää, että vaalikamppanjani NÄIHIN vaaleihin olisi alkanut. Mullahan on kiikarissa vuoden 2018 vaalit ja kamppanja niitä kohden on STARTTAILLUT, olenhan aina TULLUT hyvin ajoissa, joten näihinkin kinkereihin päätin ilmoittautua ajallani SAATANA.

Väyrysen Pate, elikkäs kavereiden kesken Pate vaan, hoitaa hommat porstuan kautta kyökkiin, ja sieltä vielä salonkiinkin saakka, nimittäin pesee ja linkoaa PERKELE. Sikäli Pate ei ole vielä teidän syrämissä, niin hänhän lupaa hyökätä suoraan myöskin kammariin kuin T-90 taistelupanssarivaunu. Näin oomma sopineet Paten, tämän joka alan kävelevän tietosanakirjan kanssa.

Treenit on tässä vaalitaistelun tiimellyksessä parasta mahdollista luokkaa. Fiksuimmat ovat käyneet näitä treenejä -jopa kaiken maan aakkosilla mittailemaan, mutta meillä on eri meininki, nimittäin on: paras tai PASKA- luokka. Näillä tahdeilla ollaan vedetty SAATANA.

Kilometrilöitä vaan koneeseen - tarpeeksi...

Näkeehän sen jo omilla silmillä, että Väyrysen Paten katse on aina tulevaisuudessa.

Koulutukseltaan Väyrynen on valtiotieteiden tohtori ja sotilasarvoltaan kapteeni.

Viime kesänä ostin sellaiset hieman perverssin näköiset Under Armorin kompressiolyreksit. Miehän oo niitä muistanut kovinkaan kopasta, varsinki ku olivat hautautuneena tonne massiiviset törkyvuoren alle. Kummiskin eilen rupesin kelailemaan, jotta voisihan niitäkin kopasta kovemmassa rykäyksessä, jospa vaikka pikkuisen tukisivat piriformiksen suunnalta ja ehkäisi kipuja edes hieman.

Tänään oli ohjelmassa vr3+vl15+vr3. Miehän nykäisin uudet lyreksit jalkaan ja läksin lätystelemään. Heti alkuverryttelyssä tajusin, ettei haluamaani vaikutusta housuilla piriformikseen ollut, vaan jäytävä kipu oli läsnä aivan samalla tavalla kuin ennenkin.

Uusissa lyrekseissä vauhtileikittelyä tallustellessani kummiskin hokaisin mielenkiintoisen efektin, nimittäin viimeisen puolen vuoden kovissa treeneissä hengitykseni ei ole niin pahasti salpaantunut kuin ennen vanhaan, mutta jalkojen lihakset ovat olleet totaalisen hyytelönä estäen kovan juoksuvauhdin. Tällä kertaa hengästyminen oli äärimmäisen kovaa, eikä jalkojen lihakset kummiskaan menneet samalla viisiin hyytelölle kuin aikaisemmilla kovilla treeneillä. Luonnollisesti juoksuvauhti ei siltikään ollut kovaa, mutta pitänee tutkiskella, jotta onko näissä pöksyissä jotain, mikä vähentäisi jalkojen hyytelöitymistä...

Elikkäs tänään vain yksi treeni, ja loppuilta menee arcoxia-liuskan kanssa häsläillessä.

Tämäkin päivä on ollut niin PERKELEELLINEN peruspäivä, kuin joku PERKELEEN päivä nyt peruspäivä voi vain olla. Aamulla ylös, kahvi naamariin, juoksemaan (peruskymppi), suihku, aamiainen, päikkärit, kuuhoilua, kevyt lounas, kuuhoilu jatkuu, juoksemaan (perusmättöä Teron kanssa 21km), suihku, välipala ja nyt täsä taas kuuhoilen. Ei tästä elämästä LÖYDY aihetta kirjoittelemisen SAATANA  -usko jo!!

Eipähän tässä elossa tämän kaksisempia. Ai niin; sikäli vain paikat kestäävät ja Luoja suo, niin n. 1,5 viikon päästä aloitan juoksuharjoittelun. Sittenpähän nähdään, jotta minkämoiseksi se meikäläisen valtaisa mahankellukka muuttuu SAATANA.

Aamupäivän operaationa oli tiukata 3+21+3, ja tämä tiukkaaminen tarkoitti rentoa. Vauhti oli jo aavistuksen parempaa, kuin kesällä, siis leikkauksen jälkeen. Silloinhan ekat rennot lätkin siinä 4.20min/km kantissa, nyt jo pääsee reilusti puoliminsaa nopeempaa, joten suunta on vissiinkin oikea. Iltamassa käväsen vielä heittämässä palauttavaa 8-10KM, sikäli vain saan jonkinlaisen inspiraation hiipimään pusakkaan SAATANA.

Aina väliin oon aprikoinut kovastikkin meidän suomalaisten suhtautumista omiin tavoitteisiin, sekä tavoitteiden julkituomisiin. Olemmehan lähtökohtaisesti PERKELEEN vaatimattomia saavutuksistamme, lisäksi vielä ennenkaikkea HELVETIN pelkääväisiä tuomaan julki tavoitteitamme. Yleensä kommentit tavoitteista ovat: "katsotaan nyt", "ei ole tullut harjoiteltua" "nnnnooh ggghh", tjsp. Myöskin onnistumisen hetkellä olemme äärettömän surkeita kehumaan suoritustamme.

Itsekkin sorrun samoihin asioihin. Yleisesti olen HELVETIN kriittinen omaan suoritukseeni, enkä juuri koskaan ole tyytyväinen tekemiseeni. Tämä asennoituminen on lähtenyt ajatuksesta, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Ehkäpä asennoitumistani pitäsi korjata, ja voisihan olla aina välistä hieman tyytyväinen ja hehkuttaa, kunhan muistaa sitten nollata tilanteen ja jatkaa kuten ennenkin.

Tavoitteitani en myöskään yleensä hirveällä melulla netin ihmeellisessä maailmassa julkituo, sillä kyllähän se KYRPII, ku epäonnistumisen hetkellä joku SAATANAN VATIPÄÄ kaivaa tavoitelistan esille, ja käy tivaamaan, että eipä tainnut mennä tällä(kään) kertaa ihan putkeen. Oikeassa elämässä kyllä paukuttelen henkseleitä, pieksän turpaani sekä hillittömästi uhoan tavoitteillani ennen kisoja. Otatusten jälkeenhän sitten alkaa perinteinen seli seli osio, mut tästä en jaksa enempää kertoilla.

Ei HELVETTI, mulla oikeastaan ollut mitään asiaa, mut ajatuksenvirtana läiskin PERKELE.

Eihän motivaationi ole vielä päässyt siihen vimoiseen tappiin, että jaksaisin käydä ajatuksiani juoksurytkyistä esittelemään, joten en myöskään asiaan jaksa pureutua.

Juoksurintamalla on ollut sopivasti puhdetta, ja töissäkin olen viipottanut VÄHINTÄÄNKIN tarpeeksi aktiivisena, joten olen hieman laiskanpuoleisesti elämääni tänne raottanut.

Eilen veivasin ap 10 kev, ip 21,5 ja vielä iltamassa räväytin rautoloita aikani ratoksi. Tänään jyystin keveetä 25km Aholassa ja keli oli niin hanurista, että rapeesti VITUTTI ensimmäisestä askeleesta siihen viimeiseen harpaan SAATANA.

Huomenna yritän vähän napakampaa treeniä, katsellaanpa kuinka se luonnistaa.

Aamusella saanut nukuttua korjatakseni yövuoron mutjauttamaa olemustani kuin KÄLYISET viisi tuntia. Vissiinkin alitajuisesti jännitykseni oli kohonnut vertaa stratosfääreihin päivän ERITTÄIN inspiroivasta puolipitkästä lenkistä, että nukkuMasan unihiekat varisivat tehokkaasti hetekalla hääriessä. Nälänkin olin saanut taiottua mukavasti habitukseeni, koska iltamassa ei hirviästi apetta tullut lapettua nassuun, johtuen kohtuu yrjöttävästä yleisolosta PERKELE.

Herättyäni värkkäsin kurnee safkaa kanamunista sekä raejuustosta. Kurlasin aamiaisen alas taskulämpimällä kraanavedellä ja jälkkäriksi temmoin kolpakollisen pikakahvia. Yritin vielä rentouttaa krapulaisen makuista oloani sohvalla, mut eihän siitä SAATANA mitään tullut. Tiestö kutsui seireenin tavoin.

Lätystelin Aholan sekä Vuoksen suunnalla 31km forerunnerin näyttöön, ja hilpaisin kärppänä kämpille. Kotona perusteellinen huolto, sekä vielä vajaaksi kahdeksi tunniksi vaateriin, ihan vain tarkoituksena katsella alitajunnasta Megan Foxin edesottamuksia vähissä kuteissa.

Eipähän tän päivän edesottamuksissa tän ihmeellisempiä. Edessä yövuoro, jonka jälkeen pitäisi hoitaa viitisen kappaletta iltavuoroja, tämän jälkeen pääsisi EHKÄ vapaille.

Mie oon tässä pohdiskellut, että mistäkähän "viisauksistani"  voisin jakaa murusia tännekkin lähtitulevaisuudessa. Treenaamisesta, valmentautumisesta, ravinnosta, palautumisesta tai kilpailuihin valmistautumisesta en oikeastaan mitään ymmärrä saati tiiä, joten näistä asioista en nohevuuksia todennäköisesti käy jakamaan.

Toisaalta taas releistä sekä ryysyistä ymmärrän jonkin verran. Ainakin sen, että henkilökohtaisesti olen sen vertaa mukavuudenhaluinen kermaperse, etten suostu PASKOILLA vermeillä treenailemaan, ja muutenkin olen aika HELVETIN kriittinen varusteiden käyttäjä. Näistäpähän saatan joskus avautua, sikäli vain motivaationi sattuu olemaan ylitsevuotavainen. Siinäpähän vähän ennakkotraileria tulevaisuuden käänteistä PERKELE.

Yritetäänpä taas jotain tarinoida. Sillä mikäli antaa pikkaisenkaan siimaa päivityshommissa, niin kohta hokaisee miettivänsä kovasti blogin lopettamista, eikä meikäläisellä siihen ole varaa SAATANA. On mulla oikeesti vara lopettaakkin. Luonteenihan tahtoo VAIN olla sellainen, että sikäli jotain teen, niin TEEN sitten, tai en tee ollenkaan.

Tämä päivä on ollut sarjassamme HELVETIN kiireinen. Aamulla olin neljän PERSIISSÄ tikkana ylhäällä, ja läksin tiestölle suuntana työmaa. Kerryttelin pikkuisen sakkoringin kautta 11km roskakilometrilöitä. 

Duunissa oli suhteellisen kiirellistä, sillä nythän on runsaasti turisteja liikenteessä. Muutenkin näistä vekkuleista suuri osa harvemmin rajaa ylittäviä tapauksia, elikkäs vaativat normaaliakin suurempaa huomiota osakseen.

Hommat sain puikkariin, ja viitasutena suuntasin kotipahnoille makoilemaan. Sain nukuskeltua parisen tuntia, jonka jälkeen piti vetää muutamia mortteleita pikakahvia tummalla suklaalla höystettynä, ennenkuin ruho alkoi osoittamaan heräämisen merkkilöitä.

Iltamassa suuntasin jälleen tiestölle ahdistamaan ja nakuttelin 3+21+3km. Lenkin jälkeen energiat, sekä nesteet olivat ehdottomasti liian kovin miinuksen puolella. Nimittäin verryttelyä aloittaessa alkoi nykiä tutusti kurkussa, ja sehän osoittaa yleensä purjon olevan herkästi tuloillaan.

Kotiin saavuttuani, nappasin heti kärkeen banaanin suolakuorrutuksella ja tuopillisen vodaa. Suihkuttelun ja varusteiden huollon jälkeen, heittelin borssikeittoa lautasellisen. Tällä kertaa ei voida todeta, että olisin sen tehnyt hyvällä ruokahalulla.

Melkeistä heti ruokailun päätettyäni jouduinkin kurvaamaan yövuoroon. Enhän mie PERKELE päässyt työpaikan parkkipaikalla viittä askelta pidemmälle, ku borssikeitot halusivat tulla koristamaan hankea. Onneksi tätä episodia ei tainnut kukaan ulkopuolinen päästä näkemään, sillä olisihan spegulointi krapulan-tasosta ollut suhteellisen otollisella maaperällä SAATANA.

Herättyäni lähden veivailemaan kevyttä 25-30km lenkkiä.

Kynnystä taasen kasvateltu reteesti, ja vielä niin innolla ettei meinannut meikäläisen habitus päästä siitä ylitte ollenkaan. Hillittömällä tsemillä ja AIVAN JÄRKYTTÄVÄN lukijapalautteen (1kpl) voimalla, päätin yrittää jotain tarinan tynkää väkertää PERKELE.

Kävinhän mie vuodenvaihteessa lykkimässä PeräBerberian yöjuoksunkin, kuten yleensäkkin olen käynyt, sikäli vain juoksukunnossa ollaan oltu. Tällä kertaa tiukua kulutin 26.36, ja enpähän nyt osaa sanoa, jotta pitäsiköhän olla tyytyväinen vai tyytymätön. Tietysti perusluonteeni on sen vertaa VITTUUNTUNUT, etten tohdi moiseen tyyväinenkään olemaan. Toisaalta melko loogisesti linjaanhan toikin menee. Joten mietippä sitä...SAATANA

Treeniä olen rallatellut kuten ohjelmassa, sekä suunnitelmassa on ollut merkintöjä. TIETYSTI lonkkaa kinnailee melkoisen napakasti, mutta tovin juostua sekä lihaksiston lämmittyä kivut lientyvät. Katsellaan mitenkäs tämä vaiva taasen etenee. Sen vertaa voinen sanoa, ettei tälläisellakaan vaivalla ole hirveästi motivaatiota kohottavaa vaikutusta, mutta VITUNKO väliä.

Eilen tein vähän kuormittavamman harjoituksen elikkäs perinteisesti 3vr+3rento+12reipas+3vr ja tänään lykkäsin aamulla 11km ja äsken tulin 16km kevee/perusmättö lenkiltä. Olosuhteethan täällä lenkutteluun on tällä hetkellä totaalisen PERSEESTÄ, varsinkin ku valtaosaa PeräBerberian tiestöstä ei tänä talvena ole VIELÄ aurattu, sillä olemmehan pers'aukiisten navalla SAATANA. Tietysti tähänkin on vuosien saatossa pakko on ollut tottua, joten eipähän tämäkään yllätyksenä tullut.

Huomenissa yritän tyrkätä ap 11 ja ip 3+21kiihtyvä+3.

Tutulla ja turvallisella tavalla elämä on kolistellut eteen päin. En ole tarkoituksella pitänyt kirjoittamisesta mitään lomaa, mut en vain ole jaksanut käydä kitisemään, kun muutakaan asiaa en olisi keksinyt. Olen myöskin huomannut, että jännästi meinaa ruveta kynnys joutavaan kirjoittelemiseen kasvamaan jo muutaman kirjoittelusta vietetyn lepopäivän jälkeen. Vähän samalla viisii kuin urheilussakin -sikäli säännöllisen rytmin rikkoo, niin aina on pikkuisen helpompi jäädä sohvalle makaamaan.

Eilen lykkäsin ap 5+kp 40min+5, ip 21 perusmättöä. Tänä aamuna hihhuloin 10km keveetä, ja iltamassa teen saman uudestaan. Lonkat on aika-ajoin aika PERKELEEN kipiät, mutta vielä antaavat juosta -katsellaan kuinka tilanne etenee. Sikäli tähän tahtiin kivut lisääntyy, niin 1-2 vkon päästä ei enää juoksennella SAATANA.

Eilinen meni aamusta keveen lenkin ja puntin kolistelun merkeissä. Iltamassa ohjelmanumerona rentoa, ja sen kävinkin Vuoksen varrella luukuttamassa. Kiertelin tutun Vuoksen lenkin vajaata 3 kertaa ja palasin kotiin huoltamaan.

Tänään taasen singahdin sängystä vallan tikkana ylös, ja läksin veivaamaan huoltavan palauttavaa 11km, elikkäs juoksentelin mutkan kautta työpaikalle. Diivailin duunissa pakolliset tiimat tauluun, ja kouhin Kamiksen teinibemarilla kotitorpalle.

Meinasin vetästä neuvoa-antavat päikkärit, mut tiestin, jotta keli olisi melkosen morsmaikku kamaa, joten unihan ei malttanut tulla silmään. Päätinpä siis, liki samoilla lämpimillä lähtee luukuttamaan perusmättöä Vuokselle, ja matkamittariin taoin pikkaisen auki 16 km.

Nytpähän tässä sohvalla istuskellessa mietiskelen elämän syvintä tarkoitusta, elikkäs tarkemmin sanottuna; jotta mitä VITTUA?!

Yllättäen eiliset lenkit olivat hieman haastavia, sillä maanantain treenit painoivat kropassa. Kummiskin herättyäni lönkyttelin 10km huoltavan keveetä.

Päivän kuuhoilin kotiaskareiden kimpussa, sekä kävin vähän kaupungilla hengailemassa. Ilta oli varattu ruumiinkulttuurille -sitä luukutinkin 18km. Päivän huonosta ruokailusta johtuen, treenin jälkeen olo oli melkoisen vetämätön, ja energiatasot olivatkin suhteellisen heikoilla kantimilla.

Tänä aamuna herättyäni huomasin, että eilen ollaan vedetty kropasta ns viimeisetkin rippeet, sillä jalat olivat melkoisen palautumattomassa tilassa. Läksin kummiskin huoltamaan jalkojani tiestölle 10km verran. Kotiin saavuttuani suoritin perusteellisen ravitsemusoperaation mikrokanamunilla sekä majoneesilla, sekä tämän päälle hetkeksi sohvalle PERSIILLEEN...

Puolen päivävän jälkeen oli aika varattu Tonderille fysioterapiaan, ja taasen niksauteltiin selkää parempaan asentoon. Katsellaan josko taasen lonkat tovin kestäisi kivuttomana. Onhan viime päivinä ollut vaihteeksi melkoisen timakkoja tuntemuksia oikeassa lonkassa, mut niistä en jaksa enää suuresti täällä kitistä, ku aika monesti olen jo tähän mennessä niistä nillittänyt.

Iltamassa oli tarkoitus lähtee löntystelemään 15km verran, mut annoin säälittävästi ruholle armoa, ja säästelin jalkojani, etten tallustellut kuin 12km PERKELE.

Aamulla jätin turhan hötkyilyn suosiolla väliin, ja nukuin ruhtinaallisesti tuntia pidempään. Töissähän piti olla kello nolla kuusisataa, joten herätys oli kummiskin viiden hanurissa. Heti kummiskin huomasi yleisolossa, että normaalia pidemmillä yöunilla ollaan liikenteessä. Hyvä niin.

Jouduin lähtemään pikkaisen aikaisemmin duunista, ku oli torpalla pientä sairastelua kehissä. Kotona kummiskin nukuin kolme varttia, ja touhuilin perushommia; lapsen kaitsemisesta, ruuanlaittoon sekä tiskikoneen tyhjennykseen, sellaista TODELLISTA machoilua, kuten teistä jokainen SAATANAN kuuhelo osaa mielessään kuvitella.

Iltamassa tyrkkäsin 3+5+6+7+3. Keli oli HEL-VE-TIN surkea liukkauden, räntäsateen sekä tuulen tiimoilta. VITUTTI MAKSIMAALISEN MULTISUPERHUIPENTUMAN verran takoa, mut kroppa on taas vedetty tarpeeksi rajoille PERKELE. Onneksi näin rajoille ei tartte ihan jokaisessa kovemmassa treenissä vetää -ainakaan tässä vaiheessa harjoituskautta. Sikäli jotain positiivista signaalia ruhon viime aikojen toiminnasta haluaa etsiä, niin ainakin vatsansisältö on pysynyt viimeaikoina treeneissä siellä missä kuuluukin.

Huomenna tyrkitään sitten hieman eri mallilla, mut niistä sitten huomenissa...

Viime yön hoitelin aivan järkyttävän tikkana virkaa sekä tointa. Rehellisesti voin kyllä sanoo, jotta eilisen treenit vetäsivät virtatasot sen vertaa ramakasti mattoon, ettei duunissa nyt turhia viittinyt singahdella, mut rimaa hivoskellen hommani hoitelin PERKELE.

Aamulla könysin nukkumaan, ja jopa muutaman tunnin sain nukuttuakin. Puolenpäivän kanturoissa olin valmis aamiaiselle, sen natuskelinkin suhteellisen hyvällä ruokahalulla. Jonkin aikaa annoin palan painua, ja läksin hoitelemaan viretilaa paremmalle tolalle maakuntamatkailun merkeissä. Hoitelin sellaisen puolipitkän 31km tauluun ja palasin kotiin huoltamaan.

Huollon jälkeen singahdin shoppailemaan evästarpeita, ja rahaakin sain reissulla palamaan toista sataa kappaletta -VITUTTI ihan HELVETISTI kassalla, sekä itseasiassa vieläkin.

Loppupäivän olen pyhittänyt sohvalla makoiluun, netissä surfailuun, sekä villakoirakennelini edesottamusten seurailuun -raskastahan tämä on.

Huomenna duunia heti kukonkiekaisun aikaan ja sen jälkeen kovempi treeni. Jännityksellä odottelen, kuinkahan tästäkin rupeamasta selviän PERKELE.

Aamiaiseksi nautin 11km keveen, muutamalla kiihdytyksellä maustettuna. Lenkin jälkeen pääsin viettämään laatuaikaa, elikkäs klo 6:sta eteenpäin hyvinkin kansainvälisessä ilmapiirissä - nimittäin töiden merkeissä. Kansainvälistä nautintoa natustelin kahdeksan tiimaa, kunnes kellokortin leimaamisen jälkeen läksin Tyyskan kyydissä kotio.

Kotona perushuolto, tarkoittaa välipalat naamariin ja pariksi tunniksi vaateriin. Taju lähtikin suosiolla kankaalle, ja parin tunnin elbaamisen jälkeen nousin huuhtomaan nukkumasan hiekkoja silmistä pikakahvilla. Tässä hiekkojen karistelussa onnistuinkin, mutta rehellisesti myönnetään; että vain keskinkertaisesti.

Kahvi piristi kummiskin tarpeeksi tehokkaasti, jotta sen voimalla jaksoin lähteä lipsuttelemaan 21km kiihtyvää. Treenin sain suoritettua ka 3:50@km, mut loppukiihdytyksestä ei suurempia kehuja voi vastaanottaa PERKELE.

Istuskelen tässä sohvalla vielä tovin, ja samalla yritän hioa stimmunkiani timanttiseen iskuun. Sillä piakkoin täytyisi yrittää raahata suhteellisen ryytynyt olemukseni, nauttimaan yövuorosta kansainvälisellä rajanylityspaikalla.

Tää on sitä kestävyys-klammooria M/PeräBerberia SAATANA.

Eilen tyrkkäsin aamusella 10km keveetä ja iltamassa laukkasin 19km perusmättöä. Kelin puolesta PeräBerberiassa voidaan puhua huoletta vuoden PASKIMMISTA. Täällähän on satanut räntää pari päivää sekä tiet ovat niljakkaalla kohvajäällä, elikkäs kenkä ei pidä edes nastoilla höystettynä SAATANA.

Tämän pitämättömyyden VITUTUKSEN pääsin tänään nostattamaan nappiinsa, kun tamppasin Aholassa 3+VL15+5 lenkkiä. Lantio tuntui olevan pikkuisen tiukilla ku jokaisella askeleella livetti, mutta muuten kokonaisrasitus nousi varmasti tarpeeksi korkealle.

Tänään hokasin kuntoni nousseen syksystä, sillä enpähän muista ryynänneeni treeneissä ainakaan 1,5 kuukauteen, vaikka tänään olisi rasituksen puolesta tähänkin suoritteeseen täydet mahikset.

Huomenissa jyystetään pari keveetä ja kokonaismäärää pitäsi tulla ylitte 30km, mutta huominen kertonee tottuuden PERKELE.

Kuopiossa tuli pyörittyä ja siellä rento/reipas työstettyä, aikaa kului 1.19.2x. Meno oli todella PASKAA, sillä jo alkuverryttelyistä alkaen jalat tuntuivat olevan ihan totaalisen solmussa.

Juoksun aikana vatsaakin käänteli suht PERKELEESTI, vaikka vauhti vain hieman hengästyttävää. No, treenit treeneinä ja kisat kisoloina, mietitään kumpaan kategoriaan tämä laitetaan SAATANA.

Katsellaan huomenissa tahi lähitulevaisuudessa jaksanko tämän tarkempaa raporttia kirjoitella.

Enpähän muista, milloin olisin tehnyt pidempää lampsimista perinteisenä pitkän päivänä elikkäs sunnuntaina, mut tänään sen kummiskin tein. Tietysti kyseessä tänään ollut kuin puolipitkä 25km, mut kuiteskin. Mullahan ei oo mikään perinteinen kalenteriviikkoon sidottu rytmitys treenaamisessa, vaan lykin vähän erillaisella metodilla.

Rytmitys toki on ja voi hyvin, mutta se on sidottu täysin meikäläisen töihin. Rykäsen pitkät silloin, ku mitään muuta en kykene tai jaksa tehdä, ja luonnollisesti mm kovemmat harjoitukset harvoin sattuvat yövuorojen väliin. Tämän päivän pitkä olikin väännetty puolipitkäksi, sillä eilen tempasin ap 11 ip 3+15+3 ja tästä pitäsi pikkaisen palautua Kuopion excursiota varten.

Hieman pitkää lyhentämällä, turvaamme edes keskikertaisen palautuksen puolikasta silmällä pitäen, vaikka sekin on tarkoitus juosta vain kovempana treeninä. Lässyn lässyn plää plää PERKELE.

Jatkan kahvini kurlaamista SAATANA...

Tänään lykin aamusella vr3+3+12+vr3, meno ei ollut mitenkään hääviä, sillä aamuthan eivät meikän ruholle sovi kovan rasituksen merkeissä. No, eipähän siinä mitään, tarpeeksi väsyneeksi saatu ruho ja se piisannee.

Päivällä kävin Ruokolahdella Tonderin tykönä väännättämässä SI-niveltä kondikseen, ja tämäkin vain sen tiimoilta, ettei lonkka rassautuisi pahemmin kipiäksi, sillä siellähän jonkinmoisia tuntemuksia tuppaa yleensä olemaan. Katsellaan saisikos tällä ennaltaehkäisevällä SI-nivelen naksauttamisella pidettyä jalat juoksukunnossa talven ylitte. Vetoja voitte vedätellä vaikka Unibetillä PERKELE.

Muutenkin tulevan talven plan on luukuttaa kovemmat treenit matolla, ja tämänkin teen pelkästään jalkoja/lonkkaa säästääkseni. Tätä projektia varten kävin eilen kalibroimassa forerunnerin jalkapodia juoksuratalla, mut nähtävästi sekin meni päin HELVETTIÄ, joten huomenissa tölvään ratalle eletroniikkahärveleiden kanssa uudestaan.

Sinällään mielenkiintoista nähdä kuinka meikäläisen psyyke sisäliikuntaa jälleen kestää. Luultavasti olen käyttänyt kaiken sisäisen voimavarani sisäliikunnan riemuun viime talvena. Pitänee ostaa varulta antihistamiinia allergisten reaktioiden varalta SAATANANVITTU.

Iltamassa oli tarkoitus lähtee vielä hötkyilemään keveen/palauttavan merkeissä 8-10 kilometriksi, mut yleisolo oli sen vertaa hutera, että päätin passata tämän ja kävin kasvattamaan mahaani maksimaalisiin mittoihin.