Tänään on ollut taas asteen verran haastavampi päivä, ainakin treeni rintamalla: aamulla 7 km herättelyä, puolenpäivän kantturoissa 3km+12km+3km ja illalla palauttelua 11 km.

Jossain välissä sain nurtsinkin leikeltyä, ja nythän se saa tuasen rehottaa AINAKIN seuraavan kuukauden. Nimittäin nyttenkin timoteit kasvoi jo puoleen sääreen. Pikkuisen työlästä oli työnnellä tota SAATANAN nurtsinleikkausmyllyä, sillä se meinasi tukehtuu heinään kuin mummo tekareihinsa.

Odottelin kyllä kovasti(viimeisen viikon) millon naapurin kapitalisti-KYRVÄT tulevat VITTUILEMAAN mulle plantaasin pitkästä nurtsista. Onneksi sentään tajusivat SEN jättää tekemättä PERKELE, eipä olisi taas hyvä heilunut...Sinänsä yllätyshän olisi saattanut olla KAPITALISTILLE kirpeä, ku ihan VITUN kalliiden bemareiden ja mersujen moottorit köhähtelisivät sammuksiin sokerisen bensiini-litkun vuoksi.

Mulle ei nimittäin VITTUILLA -ainakaan hoitamattomasta nurtsista.

Laitanpa vähän kertomusta VITUN legendaarisesta Tukholman reissusta.

Mulla oli himpun ristiriitaiset tuntemukset Tukholmaan lähtiessä. Viimeiset 4 avainharjoitusta oli mennyt suhteellisen nappiin. Kummiskin Lappeenrannan kisassa tuli keskeytys totaalisen kulkemattomuuden takia. Kulkemattomuutta ihmeteltiin kovin, mut luulimme löytäneemme ratkaisun, ku illalla meni vatsa kuralle ja arvelimme sen aihettaneen sen totaalisen voimattomuuden. Vammalan SM maastoissa kulku oli lähes OK, mut ei kummiskaan mitään loistavaa (kuten ei mulla koskaan). Noin viikkoa ennen Tukholmaa tein 12 km reipasta ja se kulki todella keveellä tunteella 3.21min/km vauhtia. Odotukset olivat suht kohdallaan kisaa ajatellen. Viimeinen viikko kevenneltiin normaalisti(kuin aina ennenkin onnistuneita tai epäonnistuneita maratoneja).

Tukholmaan lähdettiin laivalla ja mulla oli vatsa aivan SAATANAN kipeenä viimeisinä päivinä. Sinänsä tää ei ole mulle mitään uutta, olenhan vetänyt treeneissä/kisoissa tuhansia kilometrejä vatsa kipuillen. Sehän on vain kipua ja sen kanssa tulen jotenkuten toimeen.

Kisapäivän aamuna vatsa vähän helpotti ja kaikki tuntui olevan suht OK. Kaikki normaalit systeemit tein ja uskoin VAKAASTI suht hyvään suoritukseen. Minimitavoite oli ennätys, suuresti vielä en olisi ollut tyytyväinen 2.30 alitukseen, eli lopullinen tavoite oli vieläkin kovempi, siis alkuperäisissä suunnitelmissa. Kuuma keli kummiskin muutti hieman tyytymättömyys asteikkoa.

Ennen starttia kävin verryttelemässä keveesti, ja olo ei ollut kovin häävi. Jotenkin tunne oli voimaton, mut en huolestunut siitä suuremmin. Joskus sellaista on ollut ennenkin, silti juoksu on ruvennut kulkemaan ihan hyvin.

Startti tapahtuu ja vedin ekan tonnin 3.30, eikä olo ole YHTÄÄN normaali. Aivan SAATANAN väsynyttä puurtoa, enkä käsitä mikä on vikana. Aivan samallainen tunne oli myös Lappeenrannassa aikaisemmin. Noin 6 km:n kohdalla valmentaja tarjoo juomapullosta urheilujuomaa ja huikkaan ettei kulje yhtään. Tunne on kuin suolla olisin juossut, rintaa/kurkkua puristi ja jalat tuntui lyijyltä. 16 km kohdalla oli pakko heittäytyä Patemaisesti jalkakäytävälle pötköttämään. Sen verran VITUTTI olo, jotta arvelin vielä yrittää painaa eteenpäin. Lähdin latomaan tosi hissukseen jotain 3.50 vauhtia eikä tunne parane, ennemminkin vain huononee. Päässä kävi huippaamaan ja silmissä sumentaa jossain 17-18 km kohdilla, sekä pikanttina lisänä myös ruhoa palelsi. N.19 km kohdalla valmentaja koppasi mut varikolle. Olin kuulemma kananlihalla ja ihan kalpea. Makasin siinä tovin heikolla hapella. Siinä vissiin otettiin vähän sykettä makuultaan ja pumppu hakkasi n.175 lyöntiä minuutissa. Meikä oli niin pihalla etten oikeen muista ihan tarkaan, no tähän kummiskin välikommettina:VITTU. Eli normitilassa mun pitäsi juosta n 3.07-3.15 vauhtia että saan sykkeet noin korkeelle.

Lampsimme urheilukentälle hakee mun kamat ja sillon mua VITUTTI, sekä vähän oli pala kurkussakin, sen voin myöntää PERKELE. Makasin kentällä suhteellisen paskoissa fiilareissa ja syke nakutti vielä tunnin juoksun lopettamisen jälkeen 140 pinnoissa, eli pitäsi mättää himpun alle 4 minuutin kilometrejä. Spegulointia käytiin kovasti, eikä oikeen keksitty mitään ratkaisua epäonnistumiseen.

Paluumatka meni meikältä totaalisen nollaamisen kannalta, enkä siitä jaksa tilittää enempää...

Kotiinpaluu ei ollut mikään ratkiriemukas. Makasin sängyssä pari päivää, eikä oikeen huvittanut tehdä mitään. Ainut asia mitä tein(urheiluun liittyvää) tai muutenkaan oli puhelinpalaverit valmentajan kanssa. Nämä palaverit olivat puhtaasti menneen harjoittelun analysoitia ja näitä käytiin erittäin monta tuntia. Yritettiin kovin keksiä syytä tähän wateloohon...

Seuraavalla viikolla kävin lääkärissä tarkistuttamassa veriarvot yms, mitään erikoista ei niistä löytynyt. Jossain vaiheessa tajusin, että mulla oli syksyllä/talvella rytmihäiriöitä treeneissä ja niitä oli ollut myös joskus nuorempana. Mie en niitä ole havainnoinnut suuremmin aikaisemmin, koska en ole käyttänyt sykemittaria, kuin joskus vuosina 94-97 ja nyt viime syksystä alkaen uudestaan. Onhan mulla väliin ollut treeneissä PASKAA oloa, mut olen pistänyt ne närästyksen ja yleisen VITUTUKSEN piikkiin. Rupesin kelaamaan, jotta mikä mulla laukaisee ton rytmin sekoittajan päälle. Kunnes yhdella lenkillä hokasin kengännauhoja sitoessa, ja siitä ylös pompatessa, että taas heitti rytmit sekasi.

Rupesin kelaamaan kisaan valmistautumista ja ainahan mie kirraan nauhat verryttelyn jälkeen, käyn paskalla tai teen muuta kyykistelyä....joten siinä taisi olla ratkaisu näihin ongelmiin. Tämä varmistui toissa viikolla, ku kävin tempasemassa sen EKG-rasitustestin...

Tässä opettavainen kertomus Tukholmasta. Nyt olen päässyt henkisesti jo asian ylitse, eikä siitä reissusta ole kuin VITTUMAINEN muisto mun päässä.

Valmentajan kanssa teimme tulevaisuutta varten entistä kovemman suunnitelman. Sen onnistuminen vaatii  raaempaa harjoittelua ja asteen verran enemmän omistautumista tälle harrastukselle. Ja olen kyllä valmis siihen, eli mie en SAATANA anna periksi, vaikka mun ruho välistä meinaa antaakkin. Ainahan löytyy joku Rauli-RutunVinkku, joka on astetta verran muita fiksumpi, joten pystyy arvostelemaan tai puhumaan PASKAA(varsinkin selän takana). Mua ei sellaiset haittaa VITUN vertaa, sillä mie TIEDÄN mitä teen, ja mulla on 100% luotto meidän valmennus-systeemiin. Onhan sinänsä tämä jo pienimuotoinen ihme, että tällä ruholla hölkätään näinkin lujaa SAATANA(juoksemisestahan ei voida vielä puhua).

Tää kirjoitus on todellakin vain karkeaa mättöä, enkä käy tätä enää muokkamaan tai oikolukemaan. Sikälimikäli joku PERKELEEN kusipää ei tajua mitä yritin kirjoittaa/sanoa, niin sitten voi tulla kysyy multa suoraan, tai vaikka soittaa...enempää en aio käyttää aikaani tän retken muuttamiseen tekstimuotoon VITTU.

Yövuoron jälkeistä jumistusta nupissa ja muuallakin kropassa. Tarkoittaa sitä ettei viitinyt tehdä kuin yhden treenin, sekin sijoittui iltaan: 18 km perusjyräystä+10ruskoa.

Yöksi taas valvomaan töihin, sekös VITUTTAA ihan SAATANASTI!!

On ollut kaikenmoista, joten tännekkään oo ehtinyt mitään päivittää. Mun elämä onkin tällä viikolla ollut keventelyä/palauttelua, siis ton puolikkaan tiimoilta ja muutenkin. Ainut vähän kovempi rytistys oli toi pettymyksen aiheuttanut 800m, mut en tapa ihteeni sen tiimoilta. Eipä taida olla ihan mun päämatka, häh vai VITTU ite?!

Tänään taas treenasin(VR3 km + 21 km+ VR3). Nyt alkaa muutenkin taas pikkaisen napakampi treenausvaihe. .

Olipas taas aivan SAATANALLISEN järkyttävän messevä kokeilu 800 m kisassa. Eka kiekka päälle 55 sekkaa, toinen 1.05 pintoloihin...Loppuaika 2.00.4?. Pitänee vielä käydä yks kisa jossain vaiheessa tempoo, jotta saisi ton ekan kiekan 57 sekan pintoihin, niin ei tarttisi kantata ihan noin TOTAALISESTI. Kevyttä kenttäVITUTUSTA itärintamalla, mut sehän ei oo yhtään uutta.

VITUN uteliaita PERVERSSEJÄ ku te kaikki satutte olemaan, niin enpä viiti enempää tänään paljastella...

Tää päivä on pyhitetty rauli-invaasiolle ja VITTUILU-luvan lunastamiselle. Tarkoitus olisi repästä 800m kisa ja toivottavasti menee alle 2.06 sitten voin rauhassa napsia JH:lle, ainakin siihen saakka ku hän vetäsee kisan nopeemmin. Sikälimikäli en pysty venymään, niin tuhkaa on varattu takasta yksi säkillinen, sillä voin käydä itseeni hölväämään.

Jalat ei oo mitenkään herkät, nimittäin toi puolikas vielä vähän reisissä kummittelee, sekä pientä pistoksen tapaista on kyljessä ollut päivänä muutamana. Illallapa nähdään kuinkas mun paikat lopunviimein toimiikaan.

Laitan raporttia illalla tai huomenna...

Treenit ap 11km+5*100m rennon vauhdikkaasti.

Kyllähän taas on fiilikset niin napissa ja tapissa PERKELE. Illalla juostessa VITULLINEN kylkipistos päälle, eikä meinaa helpottaa paljon tänäänkään. Nimittäin aamulla kävin lätystelee 16 km ja kipua tuntui vielä. Muutenkin närästää, ku illalla pitää lähtee työmaalle kyttäämään rauli-invaasiota SAATANA.

Eikä tää päivä nyt muutenkaan oo mun makuun...

Tää päivä on mennyt keventelyn merkeissä. ap 12km ip 15km+5*100m.

Ja koska mua taas VITUTTAA tää blogin pito, joten enpä jaksa kertoo elosta tänään enempää

Perjantaille olikin väännetty ohjelmaksi lääkärissä käyntiä, sekä siirtyminen Turkuun lähemmäs pelipaikkoja. Kävin pe päivällä polkemassa sisätautilääkärillä fillaria, ja ottivat EKG käyrää tästä LOISTOKKAASTA suoritteesta. Mullahan on ollut sydämmen kanssa ongelmia jo junnusta saakka. Nyt noi lääkärit halusivat nähdä, saisiko minkäänsortin rytmihäiriötä nauhalle.

Poljin niin PERKELEELLISELLÄ raivolla sitä helkkarin fillaria. Lääkäri alkoi jo himpun tympiintyä koko meininkiin. Normi aika on kuulemma sillä vehkeellä on 6-9 minsan luokka. 15 minsan kohdalla lekuri jo hymisteli, että tässähän menee ikä ja terveys. Lopetin 23 minsan kohdalla, ku ei viittinyt vetää jalkoja ihan hillittömään jöötiin, sillä seuraavana päivänä on ne kisat. Polkemisen lopuksi lääkäri oli sitämieltä jotta: kaikki on pumpussa kohdallaan. Mie kummiskin tiedän ettei ole ja kysyin; haluisiko hän nähdä sen rytmihäiriön. Sitähän kuulemma tässä haetaan. Olisi heti sanonut PERKELE, kyllähän sen pintaan saa.

Hyppäsin pyörän selästä alas. Rivakasti kyykkyyn ja ylös. Ekalla kerralla ei mitään vaikutusta, toinen samanlainen ja syke pompsahti alle 100 lyönnistä kuin salamana 170 pintaan. Sitten HELVETIN paha ja voimaton olo. Nyt oli lääkäri tyytyväinen. Aikasa papereita tutkittuaan rupesi miettimään, jotta mites tää tykytys saadaan pois. Kaikenlaisia kikkoja kokeiltiin tuloksetta, beetasalpaaja olisi kuulemma melko tehokas, mut eihän sellaista myrkkyä lähes terve kroppa tarvii. Lähteehän toi tykytys ajankanssa pois. Ei se osannut kylmiltään sanoo mikä pumpussa mättää, mut EKG laput lähtee kardiologille, vai mikä sydäntautilääkäri, tai mikä VITTU se nyt oli. Saa suuressa viisaudessaan päättää, jotta mikä mun pumpussa on oikeen vikana. Tärkeimpänä tekijänä, josko olisi mahdollista hoitaa, että noita rytmihäiriöitä ei enää tulisi. Siinäpä oli kitinää ihan liikaa SAATANA.

Lekurikeikan jälkeen lähettiin Kamiksen kanssa posottamaan kohti Turkua. Majoitus oli järjestetty Kamiksen "identtisen" veljen torppaan(tästä vielä voi jonkun tarinan kertoo myöhemmin). Perille saavuttuamme käytiin vähän hölköttelemässä, sillä jalat oli tönköt pitkästä autossa istumisesta. Lenkillä vedettiin Kamismaista 5-6 min/km vauhtia ja meikähän meinasi kantata kertaalleen siinäkin vauhdissa. Toi SAATANAN sydän pompotteli väliin ihan hullunraivolla, mut sain sen kummiskin aisoihin kesken lenkin. Eipähän ollut mieliala hirveen korkeella, sillä seuraavana päivän pitäsi yrittää veivata n 2,5 minsaa kovempaa kilometrille ja tossakin vauhdissa jo kanttailen.

Lenkuran jälkeen normi huolto ja nukkumaan. Ei kyl meinannut saada mitenkään unta, sillä siipi oli maassa ja Suomeksi sanottuna päällä oli vitutuksen SUPERmultihuipentuma.

Aamulla taas perinteinen verryttelylenkura ja olo ei kovin häävi. En uskaltanut vetää yhtään avausta/ruskoa, ku pelkäsin sydämen latovan tauluun 160-180, eikä tule taas mitenkään alas. Fiilis ihan totaalisen PASKA ja sanoinki jo pojille etten varmaan starttaisi, jos ei niin pitkää matkaa olisi ajettu.

Aikaa tapoimma ja lopulta kello läsähti tauluun 12:40 ja lähettin verrytellen kohti starttipaikkaa. Verkat vedin tosi keveesti. Olo oli kummiskin vähän parantunut, vaikkakin pelotti melko rankasti lähtee juoksee. Startti tapahtuu melkein ajallaan ja lähen latomaan omasta mielestä keveesti 3:13, 3:16, 3:13. 3:20 jne alkuun 4 km meni suht ok. Viidennen km jälkeen olin ihan varma, jotta kanttaan ennen kymppiä. Juoksu ei meinaa kulkee yhtään ja HELVETIN raskas olo. Ruissaloon mentäsessä alkaa vielä mäkinen osuus ja tuulikin vasten, joten juoksu tuntui hirveen vaikealle. Kääntöpaikalla alkaa alamäki ja kohta kymppi täynnä. Silloin tuntui jotta kyllä tästä vielä ehkä jotain tulee. 10-15 km väli meni suht hyvin ja olokin parani.

Tyypillisesti ku 15-16 km on puolikkaalla täynnä, niin rupee väsyttämään ja niin nytkin. Se on normaalia eikä sinänsä mitään uutta. Silloin vain kelaa mielessä jotta ei enää maaliin kuin 5km, ja sehän menee vaikka kontaten.

Kärki oli jo karannut heti lähtiessä, eikä mulla ollut jakoja lähtee siihen kyytiin. Muutenkin juoksin yksin, paitsi tietty 10 km kisalaiset olivat seurana, joten hirveen maksimi rutistusta en saanut viimeisille kilometreille. Ennätyskään ollut lähelläkään, niin voidaan kuvailla viimeisiä kilometrien menoa mukavuusrajalla vedetyksi(sinänsä melko säälittävää myöntää). Maaliin ajassa 1.11.26 omalla kellolla otettuna, tuloksissa taitaa olla sekunnin kovempi.

Perusjyräystähän tuo oli, mut maalissa olin suht tyytyväinen juoksuun. Tai no, juoksuun ei sinänsä voi olla tyytyväinen, mut siihen olen tyytyväinen, että sydän ei reistannut. Kamis könysi maaliin ajassa 1,34,34, eikä varmaan voi olla suuresti pettynyt hänkään. Varsinkin jos ajatellaan millä harjoittelulla tulos on saavutettu.

Vuosisadan paskin blogikirjoitus, mut VITUNKO väliä. Nimittäin tää ei kiinnosta sitten pätkän vertaa PERKELE...

Pääsin maaliin ajalla 1.11.26 eli perusjyräystä. Huomenna ehkä raportti ja muuta tietoa...

Tänään olen vähän ulkoilut ja kävinpähän shoppailemassa. Mitään järkevää en saanut ostettua, mut tulipahan kummiskin sen verran poistuttua TV:n äärestä, jotta en vallan mökkihöperöidy täydellisesti.

Ulkoilua harrastin aamusella 12km todella keveetä sisältäen aukasuja, illalla 15+6*100m rennon kovaa.

Mitäpä tässä (ikuisesti) nuori mies muuta osaisi elostaan virkkaa. Kuhan kuljailen tän ja huomisen, sitten lauantaina räväytetään -tavalla tai toisella. Viimeistään kummiskin PeräBerberian BigBandeissä SAATANA...

Kävipä toukokuussa meikälle niin HEIKKO hetki, ku joku vosu soitteli Plus TV:ltä ja tarjoili jotain kanavapakettia. Mie oon ne tarjoukset ennestään torpannut ainakin 17 krt, vedoten siihen ettei ole sellaista digiboksia mihin kortin voisi survoo SAATANA. Nyt se PERKELEEN tasanko-vosu sai kummiskin maaniteltua hommaamaan sen HELVETIN kortin, ku lupasi digipoksin kaupan päälle.

Eihän siinä mitään, vehkeet tuli melkein ajallaan ja korttikin samaan aikaan. Mie itekksein fundeerasin jotta: "typerämpää ostosta ei voisi tehdä, kuin hommata mokoman tv-paketti hässäkkän" Enhän oo kattonut tv:tä juurikaan vuoden '98 jälkeen PASKAN vertaa. Töissä ja vieraissa käydessä(sananmukaisestikkin) joskus töllötän, mut kotona en juuri KOSKAAN.

Asettelin releet katselukuntoon suurempia ongelmia kohtaamatta. Melkein välittömästi tämän onnistuneen asennus suorituksen jälkeen, meikän päivärutiinit kokivat kovan muutoksen. Nimittäin meikähän töllöttää nykyisellään sitä PASKA-laatikkoo varmaan 3 tuntii joka VITUN päivä. Sikäli-mikäli tälläinen meno vielä tulevaisuudessa jatkuu, niin TV lentää ikkunasta pihalle, tai vähintään kierrätyskeskukseen SAATANA. Eihän tässä ylettömässä telefunkkenin tuijotuksessa oo VITTU mitään järkee!!

Aamulla: 25km keveetä+9ruskoa (4:20min/km) siinä on hali-hali & nami nami informaatiota PERKELE

Tänään oo taas mitään erikoista tapahtunut. Alunpitäen oli tarkoitus lähtee vähän kiertelee Suomee muutamaksi päiväksi, mut sekin kaatui johonkin, varmaan suunnitelman mahdottomuuteen tai mun laiskuuten -en tiiä. Pitää sit katsoo, jos tulisi ensi viikolla käytyä vaikka Tallinnassa tai jotain...no pitää miettii PERKELE.

Aamulla lätystelin ihan keveetä 8 km (vesisateessa) ja illalla sit kovempaa menoo VR 3km+18km+VR 3km (vesisateessa). Tosi kiva päivä treenailla <--siinä VITUN positiivista hali-hali meininkiä, sitä kaipaaville SAATANA

näitä kukaan lue, mut laitanpa silti päivän treenit ylös:

päivällä 18km + 7*200m liian kovaa...VITTU.

Huomenna taas kovempaa vääntöä treeni rintamalla.

Eipähän sitten YHTÄÄN mitään tapahtuna juhannuksena. Vähän olutta ja siinäpä se vuoden pisinpäivä olikin. Nuorempana sentään jaksoi pitää 3 päivää(vähintään) yllä karnevaalitunnelmaa aamusta iltaan ja illasta aamuun -voi niitä aikoja...

Tietty perjantain enintä karnevaali-fiilistä laski tietoisuus, että lauantaina on suunitelmissa tehdä suhteellisen kovatehoinen kiihtyvävauhtinen harjoitus. Sen teinkin Aholassa VR3km+8km(3:45)+6km(3:32)+4km(3:24)+VR3km. Tunne ei lopun viimein ollutkaan,niin paha, kuin olin ennakolta odotellut.

Tänään ap 11km keveetä ip 15 km perusvauhtia+5-8ruskoa

Huomenna voidaankin sitten tuumata, jotta kesä oli ja meni. Näinhän se puskee olemaan, että kesä kääntyy jussista syksyyn. Eihän se mitään haittaa, onhan syksykin ihan ok vuoden aika SAATANA.

Aamulla 15+8ruskoa, Illalla grillausta.

Hyvät juhannukset jokaikiselle PERVERSSILLE, joka tätä paskaa ILKEÄÄ lukea. Ja muistakaa olla hukkumatta PERKELE...

Kuten otsikko kertoo, niin nyt tarvotaan hyvin pettäväpohjaisella suolla. Nimittäin eilinen päivä oli taas sarjassamme VITTUMAISIA lomamuistoja. Aamulla lallattelin hyvissä ajoin 8 km, jonka jälkeen siirryin tapetoinnin ihmeelliseen maailmaan. Vedin nimittäin kuviota kohdalleen, varsin NIIN ranteet paukkuen kuin pystyy. Tietty helponpaahan se olisi, jos omistaisi pari paria ylimääräsiä käsiä, tai vaikka olisi edes kerran eläissään nähnyt kuinka tapetoidaan, siis muualla kuin niksi-pirkassa SAATANA. No Kamikselle linjat kuumiksi ja täsmä neuvoo kehiin PERKELEEN tarkkaan: "joo sen voi tehdä niin,  joo voi sen tehdä niinki, oon myös joskus tehnyt noin." VITTU mie tullut hullua hurskaammaksi niistä neuvoista.

Päivän torpassa pyörittyä ja päreeni noin tuhannesti polteltua, mun oli pakko lähtee tuulettumaan. Vedin illalla VR+5*2000 + 1*1000 + 1*2000+VR, tää treeni meni ihan testailun merkeissä. Harjoituksen jälkeen jatkoinkin vielä kukkakuvioiden -AH niin ihanassa maailmassa SAATANA. Maltoin lopettaa joskus klo 01:00, ja jälki on suurella todennäköisyydellä SEN näköistäkin sitten.

Pitänee kohta uskaltautua käydä katsomassa, siis minkämoista jälkee ne vimoset tunnit oikein jätti....Pelottaa PERKELE.

Aamulla tehty jo 10 km keveetä ja suunnitelmissa olisi seuraavaa: päivällä listoitusta ja illalla 15 km keveetä + muutama vedon tynkä

Aamulla kävin nykimässä vain 11km, johon sisältyi 5*100m vetoja. Muuten olen raastanut päivän kotihommia, tapentointi yms PASKAA. Sinänsä toi tapetointi on varsin VITTUMAISTA touhua. Vaikkakaan mullahan ei ole peukalo keskellä kämmentä, todennäköisesti ei oo peukaloo ollenkaan, tai sitten koko kättä SAATANA. Työ tekijäänsä neuvoo -vai mitä VITTUA se oli? Sitä sanontaa ei oo ainakaan keksinyt se heebo, kuka joutuu sihtaamaan HELVETIN kukkakuvioita kohdilleen.

Nyt on NIIN myönteiset ajatukset, että samoilla lämpimillä leikkaan ruohon...

Tänään olen palautellut. Treeninä kummiskin pari lenkuraa, mut ihan keveetä ja kilometrilöitä vähänlaisesti. Aamulla 10 km keveetä ja illalla 12 km perusvauhtia, päälle vielä 5*100m.

Piisannee enimpään tiedonjanoon, vai häh SAATANA?!

Tulipahan  käytyä taas P-Karjalassa iskän apuna. Oli fyysisesti suhteellisen rankka reissu, nimittäin ku kylmiltään huhkii pari päivää "oikeeta" fyysistä työtä, siihen päälle ku vielä ymppäsi treenit. Nekin vielä HELVETIN mäkisessä maastossa, niin meikä alkaa olla suht pehmyt ja jumissa. Tänään kyl vedin PeräBerberian raitilla 3+10+8+3. Tuntui suht ANTIherkälle toi viimeinen 10km:n rutistus SAATANA. Illalla saatan käydä vähän hölkkäilemässä palauttavaa, jos jaksan. 

Ai PERKELE, näköjään on taas sunnuntai....VITTU