Iski armottoman flunssan, joten eipä tartte reenata muutamaan päivään, se on vissiin varmaa. Eikä kyllä paljon muutakaan kykene, vain lämmintä teetä, kananmunia ja muutama pullo majoneesia PERKELE.

Eipä jaksa taukoilla enempää, nimittäin alkaa VITUTTAMAAN tämä blogi-hiljaisuuskin. Treenattu on aivan valtaisia määriä ja maattu treenien jälkeen niin vaaterissa, että vatupassitkin olisi voitu kalibroida meikäläisen ruhon vaakatason mukaan SAATANA.

Olen myöskin käynyt vetelemässä väliin consept2 soutulaitetta ja viime vuoteen nähden kunto on vähän parempi, sillä pystyn veivaamaan suht keveellä tunteella tuntiin 15,5-15,85km:iä, mitä pidän suhteellisen aisiallisena matkana. Tietty kuka ei ole mokomaa konetta ikinä kokeillut, niin kannattaa toki käydä kokeilemassa, ja luonnollisesti HETI tunti mittariin ja täydellä höngällä PERKELE.

Aurinko on paistanut mukavasti ja vähän on tuuleskellut, mut nahkaani en tokkiinsa ole vielä polttanut. Luonnollisestihan pidän aina suurin piirtein toppahousuja ja villapaitaa päälläni ettei turmiolliset UV säteet pääse turmeleemaan meikäläisen kermaisen täydellistä ihoa.

Olen myöskin muistanut herkutella päivät pääksytysten, joten parin viikon päästä todennäköisesti näytän sivuprofiilista aivan Kamiksen kadonneelta kaksoisveljeltä, mut mitäpä pienistä. Sitten kesän kynnyksellä pudotan painoa sen 15kg, niin jopas askel lentää, niin PERKELEESTI.

Eipähän mulla ollut mitään aisiaa, pitänee varmaan keksiä huomiseksi joku jutun tynkä, ettei aina tarttisi kertoilla ihan joutavaa PASKAA.

Moron vaan KYRVÄT!!

Nyt on saatettu VITUTUS siihen nappiin ja tappiin, etten ainakaan tuntojani saa puettua tekstimuotoon, joten nyt on paree pitää jonkun ajan tauko tästäkin kirjoittelupuuhasta.

Muutenkin meikän supersalainen leiri alkaa piakkoin, joten nettiinhän en suostu halaistua sanaa koko reissusta kirjoittelemaan. Mut katsellaan miten kauan maltan olla tarinoimatta.

Näkemiin siskot ja veljet.

Eilen pääsin jälleen kertaalleen toteamaan, ettei voltaren sovi mun pötsille sitten pätkän vertaa. Iltamassahan lähdin tempomaan sen 21km perusmättölenkuran, niin jopas SAATANA mun piti käydä matkan aikanna paskalla kolme kertaa, ja loppuiltakin meni kippurassa vatsaa potiessa. Onneksi olen Kenian reissusta asti oppinut kantamaan lenkeilläni erittäin mittavia määriä ass swipe wrapper:ia (PERKELE että em. kuulosta hanukilta, siispä jätän sen tohon) eikä tarttena hinkata hanuria kiiltäväksi jääpalalla.

Tänään oli mittani sen verran tuhdisti ylitsevuotavainen, että heti aamuisen kuntopiiri rävellyksen jälkeen olin nato-ohjuksena ostamassa parempia särkylääkkeitä apoteekista.  Sain shoppailtua latskin arcoxia. Se potkii kulmaan sopimoilleen, mut vastavuoroisesti jättää mun tynnyrimäiseen (eli Kamismaiseen) mittaan paisuneen vatsani rauhaan.

Sikäli farmaasia kilahtaa oikeeseen osoitteeseen, niin tovin päästä yritän linkutella 38km keveetä.

Aamulla klinkkailin kuntopiireilemään. Pakarat/selkä/takareisi-osasto sai taas möykkyä enemmän kuin tarpeeksi. Eilinen lenkkikin pikkuisen painoi, eikä ihan älyttömän hyvää suoritusta saanut aikaiseksi. Päälle kävin vielä verryttelemässä tutun 8km:ä.

Aamiaisen pistin tulille, elikkä mikroon ja kuumat vedet puurohiutaleiden joukkoon. Tän bufee pöydän kattamisen jälkeen päätin käväistä suihkussa. Olin saanut itteni raavittua munaisilleen ja pistin hanat kaakkoon, niin eihän sitä kuumaa vettä tuu PERKELE pisaraakaan.

Piti pyyhe ympärillä lähtee häärimään pannuhuoneseen ja löytyihän sieltä muuan putki joka oli kajahatanut jäähän. Eihän mulla tietty oo lämpöpuhallinta eikä oikeen muutakaan kuumennusvärkkiä. Narautin aluksi föönillä putkea lämpimäksi, mut hommat toivottomuuden havaittuani kaadoin kiehuvaa vettä päälle, jonka jälkeen sain putket pikaisesti auki. Nyt pitäsi lähtee ostamaan jonkinmoinen termostaatilla varustettu lämpöpuhallin, jonka sijoitan ton putken viereen. Säädän sen 5 asteeseen, niin eipähän mee enää koskaan jäähän SAATANA.

Illalla yritän rimpuilla perusmättöä 20km:a tai vähän ylitte. Toivottavasti olisi alle 25 raatia pakkasta, ettei tarttisi laittaa pitkiä kalsongereita.

Taas jäätävän äijäinen olo

Aamulla heräsin hyvissä ajoin. Tällä kertaa vahingossa, mut en antanut sen häiritä vaan rupesin ripuilemaan kuntopiiriä. Jonkin tovin niksauttelin ja naksauttelin ruhoa ja päätin silti käydä päälle verkkailemassa. Eihän mulle aamiainen tunnetusti tahdo upota, jos en pikkuisen saa aerobista liikuntaa pohjille. Kuulaassa aamussa kuruuttelin 8km ja raavin loppulenkkiin myös ruskoloita.

Päivän kökköilin, jos jonnii joutavaa ja taisinpa komistuttaa habitusta muutaman tunnin kauneusunillakin. Päivän teemana oli vähän kovempaa laukkaamista ja läksinkin auringon laskiessa tiestöä mittaamaan. Vetelin vr3+3+12+vr3 treenin ja tuntuma oli jälkiverryttelyä ja iltaa lukuunottamatta ihan OK.

Jälkiverryttelyssä tuntui tiedätte kyllä mikä. Illan oon taas rampannut vessassa yrjöömässä ja paskomassa, sillä eihän mun ruholle tunnetusti nämä tulehduskipulääkkeet ja kovempi treeni oikeen sovi.

Tässä sohvalla erinnomaisessa ryhdissä kyhjöttäessä eli selkä spagettina ja hartiat niin lysyssä, että melkein toisiaan koskettaavat, silloin tuntee olevansa aivan SAATANAN kova jätkä. Niisk -mie ku oon tälläinen rassukka ja taitaa vielä tulla vesiduhakin.

Muutama viikko ollaan vietetty härkäviikkoja ja vielä olisi tarpeeksi edessäkin, joten meno jatkukoon PERKELE.

Motivaatiot nollissa, ja tasan ovat nollissa ihan kaikkeen. Viimeisen viikon aikana olen käynyt kolmessa lääkärissä ja kerran fyssärillä. Tai tarkemmin jos rupee miettimään mun motivaatioita, niin ryyppäämiseen mun motivaatiot eivät ole nollissa, mut  ihan tasan kyllä kaikkeen muuhun nollissa ovat PERKELE.

Lonkka on sillä tolalla, että jokaiselle lenkille lähtiessä en oo varma kestääkö paikat loppuun saakka, toistaiseksi ei oo vielä tarttenna rollaattoriin tarttua ja joka lenkiltä olen tullut omin jaloin poissa.

Ruokolahdella kävin näyttämässä  lonkanseutua ja vissiinkin selässä olisi se suurin ongelma, ku hermosto ei toimi ihan ensiluokkaisesti. Näemmä pakarat ovat päässeet liian vähällä ja ovat päässeet heikkenemään. Jotain sen suuntaista olen itsekkin päissäni miettinyt.  Nyt olisi vähän täsmällisempiä kuntoiluliikkeitä varastossa ja katellaan kuinkas ne rupeaisivat toimimaan.

ap 8 ip 30 ja riuskasti ruskoloita.

Tämän bloggauksen nakkaan hifidi kännyllä, joten tässä jutussa on vähän virheitä....

Mielenkiintoista on vierailla lekurilla, tai mun tapauksessa lekuseilla. Sen vertaa hauskaa touhuahan se on että olen viiden päivän sisällä käynyt kolmella eri doktoorilla. Näistä kahteen viimeiseen voisin pureutua vähän nasevammin.

Kävin maanantaina pyörimässä meidän uudella työterveyslääkärillä ja täytyy myöntää ettei siitä reissusta jäänyt kovinkaan positiivista kuvaa SAATANA. Diagnoosi sattui piriformiksen suhteen kohdilleen kyllä, mut eniten kyrpimistä aiheutui, ku rupesi kirkkain silmin väittämään ettei. kortisoonilla sellaisia paranneta. VITTU miulla on 3 kertaa laitettu toisen jalan kunto nappiin piikillä, niin miksi se ei nyt toimisi? Lykkäsi vain tulehduskipulääkkeet kehiin ja sanoi,että pari viikkoa pitäsi makoilla syljeskellen kattoon. Siihenhän mie kyllä suostun juu.

Toisella lääkärillä kävin tänään. Se lykkäsi kortisoonit kipeeseen paikkaan ja nyt pitäsi vähän lepuuttaa, jospa se alkasi paranee. Nyt jäi reissusta erittäin miellyttävä maku. Perhanan rupesi nyt tarinointi VITUTTAMAAN, joten jatketaan vaikka ensi viikolla.

Sunnuntaiksi olisi varattu aika poppamiehelle, joten katotaan mites se alkaa potkimaan kulmaan.

Kämppä käryää kuolemalle -oikeesti. Sinänsä en sitä itse huomaa, paitsi jos käyn ulkona raikkaassa ilmassa muutaman minuutin, niin sisään tullessa voi kättä heiluttamalla tehdä "hattaran". Sen verran tuntuu sakeeta ilma olevan. Syy tähän sakeuteen on vallan selvä. Mullahan on melkoinen nippu tuhansien hiki litrojen suodattamaa juoksukamaa yhtenään kuivumassa. Vaikka nämä kuteet pesisi rikkihapossa, niin nehän tuntuuvat kärräävän ihan samoin kuin ennen pesuakin.

Teinhän aikoinaan kaikkia naisihmisiä syvästi koskettava idean kuukautiskierronkaliboimimis wunderbaumista. Nythän voisin ruveta markkinoinmaan elämysmatkoja kuukautiskierronkalibroimismajaan, siis vähän samaan tyyliin kuin ennen vanhaa oli kovassa huudossa olleet alppimajat. Vallankin ku mulla olisi 3 ylimääräistä makuuhuonetta, niin tännehän voisi sellaisen Bed, Breakfast ja menkat kohdalleen majoitus-hässäkän järkkäillä. Olisipahan seuraavat leirirahat taas tienattu PERKELE.

Tuloilmansuodatin

Tänään yritän juosta pitkää siivua (38km), mut kattellaan miten sujuu. Ainakin alkuverryttelyt sängystä jääkaapille olivat melkoista raastamista.

Ihan turhaan tulit tänne pällistelemään kuuhelo!! Joutavaa täällä on kyttäillä, nimittäin mie en viiti justiinsa tänään AVAUTUA.

Lähtekääpä vaikka vetämään suksilenkkiä raikkaaseen talvisäähän,  mie painun vetämään ihan jotain muuta PERKELE.

Se on moro!!

Vaikka huhujen mukaan olen aloittanut juoksuharjoittelun, niin se ei tarkoita sitä etteikö väliin pitäsi kevennellä. Nyt vedän pienen kevennyksen ja sitten olen taas valmis jatkamaan entistä suuremman kuorman kiskomista.

Aamulla kävin lääkärissä näyttämässä pakaralihasta ja toivottavasti helpotusta olisi tulossa. Muuten päivä menee kevyen merkeissä ja kuntopiireillessä. Iltamassa lämmäytän saunan ja keksin jotain loistokasta ajanvietettä.

Minä näköjään elän!! Näin tuumin aamulla klo 7 korvilla ku kännykän herätyskello piippasi korvan vieressä. Ai mistäkö moinen ajatus jolahti mieleen?! Iltamassa olin niin SAATANAN väsynyt ja hakatun oloinen, etten oikeen tiennyt että vieläkö aamulla kroppa pelaa.

Eipähän nyt voida puhua mitenkään sveitsiläisen_atomi_käkikellon herkkyydestä mun kropan toimimisen suhteen, mutta herättyäni alkoi sen verran oikeaa takareittä viiltämään ja vasen lonkkakin oli tässä hengessä mukana, että tokkiinsa HETI tiesin eläväni.

Pikkuisen venyttelin aamukankeutta kropasta (siis jaloista kaksimieliset KUSIPÄÄT) ja lähdin haistelemaan ulkoilmaa, jotta minkälaisen aromin tää paikallinen Stora Enso on tänään ilmoille heittänyt. Veistelin sellaisen 8km tosi keveetä ja täytyy myöntää, että joskus on kulku ollut parempaakin.

Päivän projekti oli homo-scootterin testailua, mut siitä voin kirjoittaa joskus syväluotaavammin.

Illalla lähdin juoksemaan 30 km keveen ja keli oli kohtuullisen PASKA tuulen ja irtolumen tiimoilta, mut juoksufiilis oli parempi kuin pariin päivään.

Siinä vähän tilannetietoja. Enää en viiti kitistä, että paikat on PASKANA, sillä varmasti jokaisella johonkin paikkaan kivistää(ainakin tällä iällä), joten turhaa näistä on enemmälti nillitellä SAATANA. Olen kummiskin päättänyt, että juoksen niin pitkään kuin pystyn ja toivottavasti paikat kestäävät. Tietysti jokainen päivä kaikkeni teen, että paikat paranevat  normaaliksi, enkä ihan tahallani aio telakalle itseäni karauttaa.

Kuten olen ennenkin sanonut, että kyllä tälläinen rääkkääminen antaa kaikkivoipan olon. Onhan tämä SAATANAN hauska harrastus ja tunnen ELÄVÄNI!

Nyt se on sitten saavutettu elikkäs PASKAN kunnon tasapainotila. Täähän on niin legendaarinen olo kuin vain voi olla. Esimerkiksi ATT elikkäs Andrey on kärsinyt tästä ongelmasta koko PERSEESTÄ olevan hiihtouransa ajan. Jaksaa juuri vähän treenata ja käydä pikkukisoissa, mut ei pärjää eikä voi hiihtää kunnolla, koska paikat krampaa heti kärkeen. Täähän paikkojen krampaaminen johtuu täysin PASKASTA aerobisesta kestävyydestä.

Mulla on krampanut pohkeet kerran joskus vuonna 94, ku ensimmäisen kerran eläissäni juoksin yli 30km lenkin, niin yöllä junttasi molemmat pohkeet kiinni. Tänäänhän sitten kiihtyvällä 25km lenkillä 5km jälkeen alkoi takareittä hitsata kiinni. Aika vekkuli tunne sinänsä, aivan kuin olisi puukkoa tökitty tonne perseen ja takareiden väliin ja tämä vallan LOISTOKAS tuntuma oli ihan joka HELVETIN askeleella.

Oli mielessä, jotta käännyn takasi kotiin ja teen lyhkäisemmän harjoituksen kuin oli suunnitelmissa, mut vastahan mie lenkin jätin vuonna 95 kesken, niin en PERKELE tavaksi halua kroppaa totuttaa.

Vähän venytin lihasta ja jatkoin könyämistä. Siinä 15km kohdilla oli mielessä vahvasti, jotta nappaan taksin, ku oli se siinä sopimoolleen hollillaan ja ajelen sillä kotiin, mut kerran päätetty niin mennään loppuun saakka.

Saattahan tästä saada joksinkin aikaa paikat aika HELVETIN kipeeksi, eikä treeni todellakaan ollut mitään kiihtyvää, mut pää-asia että kotiin pääsin.

Aamulla 8km kevyttä+kp, illalla 25km "kiihtyvää"

Aamulla lätkyttelin mätkyttelin 8km ja tuntuma oli kelistä johtuen kohtuu ärsyttävä. Iltamassa lähdin latomaan 25km: perusmättö lenkkiä ja menomatka Vuoksenniskalle sujuikin mukavasti myötätuulen saattelemana. Sen verran olin hikoillut matkaa tehdessä jotta paita sekä takki olivat likosen märkiä.

Käännyin K-marketin kohdalta kohti kotiin ja siitähän on tollainen 10km suorinta reittiä. Tällä kertaa sain kohtuu navakan vastatuulen kaveriksi. Märät kamat, vastatuulen sekä jonkinlaisen energiahukan kanssa tekivät kotiinpaluun suhteellisen mukavaksi. Olihan joku tovi horkkainen olokin, mut natustelin muutaman pullon majoneesia, niin olo korjaantui kuin taikaiskusta.

Illan värkkäsin scootteria entistä ehompaan kuosiin PERKELE: "Born to be wild -paitsi himassa".

Eipähän tässä mitään. En oo oikein ehtinyt päivittää PeräBerberian kuulumisia, sillä oon niin hektisesti joutunut elämään omaakin elämääni. Päivät mennyt tiestöllä pitkää siivua veistellessä, ja iltaisin on taas ollut motivaatiot pohjissa kaikkeen ylimääräiseen, joten tämä turhanpäiväinen PASKAN suoltaminen on silloin pannassa.

Tänään olen kummiskin jo ehtinyt värkätä pientä verryttelyn tynkää ja lumitöitäkin touhuilin. Elikkäs miehän oon ollut jo aika PERKELEEN aktiivinen, ku kello käy justiinsa vasta seittämää.  Päivällä kouhauttelen vähän timakampaa vauhtileikittelyä ja siitä pitäsi kertyä sellaiset 21km:a kivitauluun elikkäs harjoittelupäiväkirjaan.

Eilen sain seuraavan jakson harjoitteluohjelman kouraan ja pikkuisen kävi hymyilyttämään. Ensiksi oli melkoinen nippu numeroita survottu A4 paperiin ja ensimmäinen lause: "On aika aloittaa juoksuharjoittelu". Totuushan onkin se ettei tässä vielä kunnon juoksuharjoittelusta olla voitu puhua, enemmänkin sellaisesta terveysliikunnasta ja hölkkäilystä painonhallinnan merkeissä, mutta oikeaan suuntaan olen menossa.

Kävin eilissä iltamassa kylpylällä töräyttämässä vähän kisan tynkää. Verryttelin sellaisen 4km:a, ja silloin jo tuntui lonkassa hirveelle.

Ennen lähtöä olin melkoisen varma etten pysty koko matkaa juoksemaan, mutta tuumin sairaassa mielessäni jotta -yritettävähän se on.

Juoksu lähti vähän yllättäen käyntiin, ku justiinsa oltiin speguloimassa Penttisen ja Lötjösen kanssa joutavia. Määttä karautti kuin nato-ohjus kärkeen ja meikäläinen lähti jahtaamaan.

Muutaman sadan metrin jälkeen otinkin kärkipaikan ja rupesin lätkyttelemään silleen keveesti -tiiättehän. Ei oikeen maksimi innostusta ollut ahdistukseen, sillä tiestö oli paikkapaikoin lumesta tuppurainen eikä askel pitänyt, lonkan kiputilatkin VITUTTIVAT justiinsa niin reteesti kuin vain VITUTTAA pystyy.

Yritin juosta rennon letkeesti ja kilometrit kertyivät kuin itsestään. Kattelin kellosta, jotta sellainen keskinkertainen aika olisi tulossa ja viimeisillä kilometreillä en enää edes viittinyt juurikaan ahdistaa, sillä lonkka vaivasi enemmän kuin tarpeeksi ja muutenkin olin liiaksi mukavuudenhaluinen. Pidin vain huolen, ettei kukaan tule tuulispäänä ohitte.

Loppuaika taisi olla 26.15 ja viime vuotiseen 26.12 tuli pataan aivan reilusti, mut nyt taisi keli olla pikkuisen huonompi ja motivaatiokin olellisesti surkeampi.

Kisan jälkeen ei pystynyt lähtee verkkailemaankaan, vaan nakkasin kamat autoon ja läksin kotiin suihkuttelemaan. Melkein yhtä tuskaista kuin juokseminen oli painella kytkintä pohjaan vaihdetta vaihdellessa, ja olisin mielelläni ottanut automaattivaihteistolla varustetun auton tähän hätään.

Tänäänkin lonkka on sen vertaa PASKANA, jotta katsoin paremmaksi pitää lepoa, Huomenna lenkutella pitkää lenkkiä tosi rauhallisesti.

Kävin äsken verryttelemässä 8km ja tuntuma on erittäin heikko. Aamaiseksi piti nakata kourallinen särkylääkkeitä, mut sehän on ollut ns tätä päivää viimeiset pari vuotta. Onneksi nyt vaihtelun vuoksi on kipeänä meikän vasen lonkka, sillä alkoikin jo vähä VITUTTAMAAN ainainen oikean lonkan poteminen.

Illalla olisi tarkoitus ahdistaa, ja tasan silleen sopimoilleen eikä rahtuakaan enempää. Tietysti vain sillä edellytyksellä, että meikän farmaasia onnistuu täydellisesti ja napit kilahtavat sen verran kulmaan, jotta taipuisin etes nauhottamaan kenkiä -mut sehän on taas illan ongelmia.

Vissiin johonkin aikaan iskänkin pitäsi tulla tarkistamaan meikäläisen mökkihöperyyden taso( ja toivottavasti tuo tuliaisina vähintään 5 lavaa 80% virun valgeeta). Onhan tässä kämpillä jo yksin tarpeeksi kauan pyörittykin. Noi tuliais lavat ku kiskon nassuun, niin saan mukavasti seuraa pikku-ukoista ja liskoista PERKELE.

Sinänsä hyväähän yksinäisyys tekee, eipähän ainakaan ole lenkkeilymotivaatio PÄTKÄÄKÄÄN kateissa. Onneksi sentään vuosi vaihtuu ja voin ottaa taas ohjelmistoon muitakin harrasteita, mut niistä sitten joskus toisten.

Eihän mulla oikeesti mitään asiaa ole, mut halusin vain hifistellä yhden kirjoituksen mun superhyperhifidifi kännykällä. Nimittäin tällä SAATANAN värkillä näkee paljonko ulkona on pakkasta, ja meinaako sataa lunta vaiko vanhoja mummoja äkeet selässä -ja se on paljon se.

Joo, kirjepommia odotellessa...

Sisaret sekä veljet, olkaa niin kuin Kamis ja katsokaa positiivisin mielin tulevaisuuteen.

Kamiskin toivottaa nasevaa uutta vuotta!

Aamusella sipasin sängystä kuin rusakko puskasta. Heti välittömästi kiihdyttelin juoksuvermeitä hipistelemään ja virittelin ne innosta pinkeenä niskaan. Justiinsa maltoin laittaa kengännauhat solmuun ennenkuin olin jo tuulispäänä viipottamassa armaan PeräBerberian niin tuttuja tiestöjä. Vetelin lenkkiä naama näkkärillä tai tarkemmin sanottuna hangon keksinä.

Kotiin tulin tovin perästä(sillä enhän mie mitenkään tiestöllä viihdy) heti singahdin nato-ohjuksen lailla kuntopiireilemään rautaa ja ruhoa nöyremmäksi.

Muuten päivä on mennyt ihan raappahousut jalassa makoilessa ja kotiaskareita nikkaroidessa(suom. netissä).

Eilen taapersin hangessa aamulla 8km:iä, illaksi olivat jo pikkuisen höylänneet tietä tasaisemmaksi ja vähemmän lumiseksi, joten kävin nykimässä kiihtyvää 25km:ä. Olihan mulla vaihtoehtona jotta sikäli tiet ovat illallakin PASKASSA kondiksessa, niin käyn veivaamassa matolla 5*5km:ä. Onnekseni mielenterveyteni säästyi ja vielä TOISTAISEKSI pystyin välttämään tiiliseinään tuijjottelun.

Tänään ohjelmassa 25km erittäin keveetä ja sen aion juosta illalla, sillä aamupäivä on varattu kotiaskareisiin ja shoppailuun. Otan tulevat päivät pikkuisen keveemmin, nimittäin olisi tarkoitus juhlistaa vuoden vaihtumista vallan ramakasti. Sehän ei onnistu maksimiteholla, jos on itsensä latonut tiestöllä henkihieveriin PERKELE.

Joulupäivään kuuluu hyvä ruoka, läheiset, rauhoittuminen, yhdessäolo sekä ajantappaminen. Miehän oon toteuttanut tätä joulun LOISTOKASTA plaania niin täydellisesti kuin vain ihminen ikinä pystyy.

Komiasti oon yksikseen lämmitellyt kotosalla takkaa ja riuhtonut jouluruuaksi mirkrossa höyrytettyjä kananmunia majoneesilla. Välistä oon internetissä pyörinyt hullun vimmalla ja kyllästyttyäni viikannut kaikki juoksuvermeet näppärään värijärjestykseen. Miehän oo koskaan ollut minkään sortin jouluilija SAATANA -olisipa aina juhannus tai etes vappu.

Päivällä tein sen eilen mainitsemani 3+15VL+3 treenin. Vallan hyvin pystyi tiestöllä riuhtomaan, sillä PeräBerberiassa pakkanen kipusi 18 asteeseen ja irtolumet oli tamppaantuneet melko tiiviiksi. Sarva piti hyvin, joten luukutin vedot oksennusrajalle -siinäpä teille joulumieltä PERKELE.

Pimeinpänä ja kylminpänä aikana vuotta on mukavaa muistella kesän kirmaamisia. Muisteloksi kesän kirmausreissuilta laitetaan valokuva paistumaan, ettei vaan TOTUUS pääsisi unohtumaan.

Koomista tämä Kamiksen kuvaaminen. Etäisyys valittu sopivasti ja vielä tiukka polvivara, ettei vaan pääsisi käsi liikoja tärräämään. Onneksi sentään ei ole irtomikkiä, jolla voisi tökkiä klyyväriin ja kysellä: "miltäs nyt tuntuu?".