Kohtuullisen napakasti tullut viime aikoina myllytettyä ruhoa(siis kuntotekijöihin nähden) ja vielä kovempaa myllytystä on tulevaisuudessa tiedossa, joten tän päivän ohjelmistossa oli keventelyä. Hoitelin keventelyt vajaan 16 km keveellä ja muutamalla ruskolla. Tuumailin jossain vaiheessa, että kävisin lisäksi vielä salilla kuupoilemassa. Katsoin järkevämmäksi jättää väliin, sillä turhaahan sinne asti on raahauta seisoskelemaan ja ryystämään kahvia. Sen hommelin osaan hoitaa myös kotona PERKELE.

Huomenissa yritän vähän tormistautua enemmän treenaamiseen, mut vain sillä edellytyksellä että kroppa palautuu sopimoilleen ja ettei "hirtä" ns lepovaihde päälle. Nimittäin sellainenkin vaaran pilee mun herkässä ja vallan huojuvassa psyykkeessä ettei oikeen viiti, kehtaa saati jaksa treenata SAATANA.

Mietiskelin TAAS vaihteen vuoksi tätä blogistin syvintä olemusta. Nimittäin silloin aikoinaan, ku en vielä ollut kirjoittanut yhtään lausetta eetteriin, niin pää suorastaan pursusi kaikenmaan järjettömän huitseja ideoita. Nyttemmin ku tätä ihanuutta olen pääsyt kokeilemaan muutaman lausahduksen verran, niin on voinut todeta; ettei JUMALAUTA ole oikeesti mitään kerrottavaa. Tämä hillitön luomisen tuska iski mun habitukseen sellaisella voimalla, että meinasi mennä välipala majoneesi vallan väärään kurkkuun. Sikäli sattuisin olemaan jonkinsortin taiteilija tai muuten tilivelvollinen omista tuotoksistani, niin tää luomistyhjiö vaatisi varmasti muutaman päivän neuvoa-antavan V.Y satsin, ehkäpä jopa viikon. Luultavasti sellaisen matokuurin jälkeen olisi taas luovuus huipussaan ja lukijoilla eli kaikilla hyvä mieli PERKELE. 

Onneksi olen tilivelvollinen tekemisistäni vain kellolle ja siitäkin lopullista aikaa tihrustaessa itselleni, niin voin huoletta jättää luomistyhjiön täyttämisen syksyn rokki-viikoille, vaikka kieltämättä välistä olisikin ihan KIVAA vähän turata.