Kokonaisuutta miettien voin todeta, että tänään on ollut vähintäänkin SAA-TA-NAN raastava päivä. Ensinnäkin viime yön nukuin melkoisen pätkittäin, ku tytär meuhasi, potki sekä juoksi koko yön unissaan. Tämä maksimaalinen aktivismi johtunee osittain syysflunssasta, vaikkakin jonkinmoiset yöaktiviteettit on vähintäänkin normaalia - samanmoista kuulemma oli yöelämä itsellänikin nuorena...

Kummiskin kello täräytti herätyksen jälkeen neljän ja läksin takomaan tiestölle, suuntana Vuoksi josta sakkoringin kautta duuniin elikkäs reilut 11km. Töissä yritin kiiluttaa silmät ristissä, kahvin voimalla, pakki kuralla täydet tunnit ja rimaa hipoen tässä saatoin onnistuakkin. Kotona normaalit huollot, kotiaskareita ja yms sälää. Iltatreeninä oli vauhtileikittelyä Aholassa ja myönnettäköön, jotta usko hyvään treenin ei maksimitapissaan ollut, kun lyreksejä virittelin korsimaisen ohuisiin reisiini.

Yllättäen ennakkoasetelmista huolimatta treeni meni kuitenkin hyvin puikkariin. Ihmettelin melkoisen napakkaa kulkua, mutta varmaankin osasyyllisenä tähänkin kulkemiseen oli otsalampun uhkaavasti himmenevä valkea. Tästä tuikun himmenemisestä sain sellaisen VITUTUKSEN pintaan, etten viittinyt paljoa kropalle armoa myönnellä. Onhan se taivahan tosi, jotta Bilteman PASKA pattereiden heikko valoteho on TÄYSIN ala-arvoisen ruhoni syytä. Ainakin itselle tätä mantraa hoin, ku mäkiä kuolat rintamuksella kipusin.

Siinä hali hali nami namia...