Tää päivä alkoi kevyellä testilenkillä, jonka mitaksi tuli 8km. Lonkassa ei kipuja, mut pientä painon tunnetta kylläkin. Vissiin kortisoonipiikin pistämispaikka vähän aiheuttaa arkuutta. Lenkin jälkeen venyttelin perseen/reidet/pohkeet reteen kutkulleen.

Nyt olisi hirvee tsemppi päällä, jotta pääsisi mahdollisimman nopeasti normaaliin elämään käsiksi. Silti en vielä rupee revittelemään maksimiteholla, vaan iltamassa harrastellaan jotain korvaavaa. Varmaankin pyöräily/uinti/vesijuoksu-kompinaatioharjoitus.

Huomenna veivaan vielä korvaavien parissa, ehkä sunnuntaina voisi jonkun lyhkäisen testilenkuran vääntää ja lisäksi korvaavia, sikälimikäli paikat vain tuntuuvat sellaisen sallivan.

Näissä korvaavissa on ollut se hyvä puoli, että olen huomannut kehittyneeni soudussa, uinnissa sekä pyöräilyssä vuosien saatossa, vaikka en kyseisiä lajeja ole paljolti jaksanut harrastaakkaan. Nuorempana tuli himpun enemmän panostettua näihinkin, ku jopa jaksoi mieluilla tri-elämän perään. Muutenkin silloin tuntui löytyvän ylimääräistä aikaa ja motivaatiota urheilla viikossa ne pakkolliset 20-35 tuntia.

Tiiä vaikka ensi kesänä kokeilisi taas vähän tri-elämää harrastemielessä, jos siitä saan innostusta vähänkään pintaan, niin sittenpähän on suunnitelmat valmiina seuraavalle projektille mallilla 2/7/52/10. Projekti alkanee, kunhan olen tämän edellisen saanut kunnialla vietyä lävitse.

Jännää on ollut huomata, kuinka blogin lukijamäärät ovat kohonneet viimeisen parin viikon aikana. Suomalaiset ovat vissiinkin niin KUSIPÄISTÄ kansaa, että on niin HELVETIN mukava lukee, ku jollain menee elämä päin VITTUA. Varokaa vain, kohta meikäläinen rupee kirjoittamaan KOSTOKSI pelkästään kuinka elämä on niin PERKELEEN positiivista nami nami a'la Marco Bjuström VITTU.

Kommenteissa joku pahanilmanlintu SARKASMOI mun täydellistä kuva palkkia, niin KOSTOKSI siitä laitetaan kiintiö Kamis-kuva tällekkin kuukaudelle