Tänään sain yleisöpalautetta sen verran, että mun pitäsi kirjoittaa vaihteeksi jotain siirappista rakkaus liirumlaarum PASKAA. Vastapalveluksena tälläisestä yllätysvedosta saisin LIIAN runsaasti palstatilaa melko suurilevikkisestä lehdestä. Miehän TODELLAKIN olen niin SAATANAN huomionkipeä sekä häiriitynyt yksilö, että kohta VARMASTI tärräytän sellaiset liirumlaarumit tiskiin, jotta JÄLLEEN saa diabeetikot kaivaa insuliinipiikit laukusta esille, ja herkimmät romantikot käyvät kusemaan puhdasta hunajaa. Sitä päivää nimittäin saatte jonkin tovin odotella SAATANA.

Muutenkin meikäläisen liirumlaarum-taidot ovat niin syvältä, etten kahta sanaa saisi aikaiseksi, vaikka yrittäisin kuinka tuskissani, tahi luovassa punaviinikännissä moista vääntää. Eikäpähän mitkään vaaleanpunaiset runonpätkät sovi tän blogin yltiönegatiiviseen kirosana-melskeeseen muutenkaan. Tarkemmin asiaa miettiessäni, meikäläistä rupeaa VITUSTI oksettamaan, joten eipähän sekään taida kovin lupavaa merkki olla. Suutari pysyköön lestissään; näin mie oon asian päättänyt.

Treenaamiset ovat sillä mallilla, että tänään tein treenit kovalla teholla. Vielä teen yhden puolikovan ja sitten käyn palauttelemaan. Tässä palauttelujaksolla ei kummiskaan määrää unohdeta, muutenhan meikäläisen hanurista oleva elämä saattaa mennä IHAN kokonaan sivuraiteille.