Taas on ruttuutettu elämää muutama päivä eteen päin - siis edellisestä päivityksestä. Kaikki on ollut niin normaalia, ettei mitään mainitsemisen arvoista oikeastaan ole. Treeniä olen mäiskänyt just sen maksimimäärän, mitä töiltä olen ehtinyt.

Nythän olen ollut yhtä vapaapäivää lukuunottamatta, viime viikon maanantaista joka päivä erinnäisissä askareissa. Myönnetään, jotta pikkaisen alkaisi habituksessa olevan sellaista virettä, että vapaille tuntuisi ruho ja ennen kaikkea psyyke mielivän.

Eilen kävin veivaamassa ensimmäisen kovan sitten lokakuun maratonin. Matkaa tuli 7km ja tiukuun kertyi minuutteja sekä sekunttiloita 23.49 kappaleen verran. Pienehkö harmitus oli pinnassa, sillä ajattelin pystyväni pikkaisen kovempaan rutistukseen, mutta jalat löivät sen verran ramakasti setsuuria vimosella 3km:llä, ettei oikeen pystynyt kunnolla steppaamaan -ennemminkin meni ihan perus-rimpuiluksi. No, olihan keli ja reitti sen vertaa maastojuoksumainen, että jälkikäteen ajatellen eipähän näinkään PASKA meno pitänyt tulla suurena yllätyksenä. Kuten olenkin useasti maininnut, niin maastojuoksu ei ole meikäläisen heiniä - toisin kuin esim vapaapudotus.

Aamusella kävin kevyesti lönkyttelemässä vajaan 13km ja ennen töihin menoa käyn nykäsemässä 15-18km perusmättöä.

Pikkaisen taas mieltä kaihertavat edustusoikeusasiat tulevalle kesälle, nimittäin Kenialaisten osalta. Myöskin olen miettinyt kestävyysurheilun(hiihto, juoksu, suunnistus) tämän hetken tilaa, sekä kestävyys asioiden kiinnostavuutta yleisölle ja harrastelijoille. Olen yrittänyt pohtia myös näiden asioiden tuotteistamista sekä markkinointia. Kunhan saan edellämainitut asiat jotenkin järkevään nippuun limitettyä, niin saatan ehkä avautua - tietysti KIROSANOJEN kanssa väritettynä.