Toissapäivänä kävi VITUTTAMAAN vatsan epämääräinen, sekä liian vilkas toiminta. Meikähän narautti siinä illan ratoksi liuskallisen imodiumia, ja rupesin suunnittelemaan matkaa höyhensaarille. Kaikkihan oli ihan hyvin, yön sain nukuttua ihan helposti, sillä tällä kertaa ainakaan PASKAT menneet housuun.

Aamusella nakuttelin 11,5km kevyttä, ja päivän kuupoilin töissä. Yleensä meikällä töissä pruukaa olemaan melkoinen nälkä, ja kaikenlisäksi ihan vähän väliä. Nälkä johtunee varmaankin väsymyksestä, koska herääminen on klo 4 ja aamulenkkikin tulee monesti tehtyä. No, tällä kertaa ei minkäänmoista nälkää päivän mittaan ollut.

Töiden jälkeen kuuhoilin vähän joutavia, ja taisin nukkua pikku päikkärit. Näiden jälkeen kurlasin kahvia normi puolen litran tuopillisen. JUMALAUTA, että vatsa oli tiineenä ja pötsi pömpötti kuin jalkapallo, tahi jonkun mamsellin etureppu, ken on noin kahdeksannella kk paksuna. Aika villi tunne, varsinkin ku ei olo meinannut helpoittaa ajan kanssa yhtään.

Kävin lykkäämässä 21km perusmättöä, eikä vatsan tuntemukset tuntuneet oikeestaan yhtään paremmilta. Laskeskelin, ettei päivälle ole tullut hirveitä syötyä, ja kummiskin juoksua reilusti, joten saattaa olla pientä energiavajausta kehissä. Vääntelin litran maitoa sekä pitkon dallaspullaa naamarin. Laskujaen mukaan kilorit ovat debet an kredit, joten helposti pystyn entistä tiineemmän pötsini kanssa käymään nukkumaan.

Aamusella alkoi imodium-pöhötys jo helpottaa, eikä olo ollut niin tiine. Mietiskelin tässä vain, jotta helposti voisi vetästä aina kuurin imodiumia, niin nälkä lähtisi veks. Jättäisi vain dallaspullat syömättä, niin kohtahan ruho olisi kuin etiopilaisella keskitysleiri-vangilla -pömppö vatsaa myöten. Alkaisi nimittäin juoksu kulkee PERKELE.

Tänä aamuna 25km kevyttä, ja illalla saatan käydä salilla.