Aamusella oli tarkoitus nylkytellä tiestöö 11 km verran, mut sen verran kankeeta puurtoo oli jo kengännauhojen sitominen, jotta katsoin paremmaksi hiipiä pelkästään 8km. Meininki oli todellakin kankeeta raahustamista, eikä kyllä ollut MINKÄÄN valtakunnan intoa puskea oikein MILLÄÄN vauhdilla.

Päivän kuljalin kylillä ja kujilla, siis näitä HELVETIN koti(remontti)hommia paossa. Kotona jos rupeen viettämään VÄHÄNKÄÄN aikaa, niin koko ajan VITUTTAA kaikki tekemättömät hommat kohtuullisen rapeesti. Sitäpaitsi täällähän asteen verran tekemistä piisaisi, joten olen katsonut paremmaksi lähtee hiihtelemään muihin maisemiin. Pakoilen hyvin tehokkaan taidokkaasti motivaatiomontun laantumista sillä tyylillä, että pois silmistä, pois mielestä. Kyllähän te kaikki tajuutte -vai häh SAATANA?! Tietty aina hillittömän motivaatiopiikin saavuttua, huhkin aina jotain pientä, mut niistä sit TAAS joskus toisten.

Illalla kävin taas lätystelemässä tiestöllä  15 km ja vauhti oli edelleen kohtuullisen hiipimistä.

Tässäpä taas tätä...