Tässäpä sitä taasen ollaan. Akilles on sillä tolalla, että kovin montaa askelta ei kärsi ottaa kerrallaan. Saa nyt nähdä kuinka paranee ensi lauantaiksi, mut usko toipumiseen on kovilla. Tänään olisi ollut keskipitkä 30km lenkki, mut lyhensin sen suosiolla 16km matkaksi ja melkoisen hakattu fiilis lenkin jälkeen.

Huomenna pitäsi tehdä muutama tiukempi vedon tynkä, mut taidan suosiolla ottaa lepoa. Yritän jäillä ja tulehduskipulääkkeillä hoivata paikat siihen malliin, että ejes pääsisi viivalle. Maaliin pääsystä ei paljon uskalla edes haaveilla, mut toivotaan pienimuotoista ihmetta tapahtuvaksi.

Kuten arvata saattaa, niin fiilikset eivät PeräBerberiassa tällä hetkellä ole maailman mestarin tasoa, mut mennään näillä PASKOILLA tuntemuksilla eteenpäin -mitäpä muutakaan tässä voisi PERKELE.