Menneiden jatustelussa jäätiin edellisellä kerralla viikkoon 27. Seuraavalla viikolla oli tarjolla Lappeen eliitti, jonne manguin LUM:ilta osallistumisoikeuden. Olen edelleenkin HELVETIN kiitollinen siitä, että näin kerrankin miten oikeiden juoksijoiden kantapäät läpsyvät pakaroihin -siis joka VITUN kerran ku ne meikäläisen kierroksella varvasivat SAATANA.

Olin jo SM-viestien jälkeen sata varma etten moiseen kisaan osallistu, sillä viesteissä oli niin PASKA kulku. Idoli R sai jotenkin taas jälleen meikän kelkan TOTAALISESTI käänntettyä ja tarinallahan oli HELVETIN nolo loppu.

Viikko 29 meni haavojen nuolemisen merkeissä ja kävin tiestöllä tollaisen 150km verran, mut mitään erikoistahan en saanut aikaiseksi. Seuraavakin viikko oli samanmoinen. Taisin sillä viikolla kummiskin käydä P-Karjalassa jotain kotiaskareita hoitamassa ja pm vitonenkin tuli hölkättyä; ilman suurempia mainintoja.

Seuraavalla viikolla kevenneltiin ihan vain sillä silmällä, että pitää ruveta kohta harjoittelemaan. Viikolla 32 läsäytin mittariin 188km. Seuraavaan ja sitä seuraavan viikon taisin olla tiestöllä näppituntumalla samoin lukemin ja ihan sillä innolla, että kohta(eli viikolla 37) pitäsi vetää SM maralla aimo tulos.

Viikolla 36 juoksin Parikkalan kympillä uuden ennätyksen 31.55, mut iltamassa tuli flunssa ja pientä kuumetta. Meikehän oli niin maissa, jotta lähellä oli etten ruvennut sitä parantamaan puolen litran lekalla Stroh 80:sellä PERKELE.

Joskus lisää...suolaa haavoihin

Aamulla kevyttä 9 ja kp:tä liian keveesti ja vähän. Illalla kävin veivaa vajaan 16km parilla paska-paussilla ja tusinalla ruskolla. Hyvä meininki, eli meiniki hyvä SAATANA.