Oli jonkimoista motivointi-ongelmaa nousta aamusella sängystä, vallankin kun kello narautti herätyksen neljän jälkeen. Hillittömän itseni taivuttelun päätteksi pääsin pahnoilta koivilleni ja läksin lataamaan juoksuhaarniskaa niskaan.

Jalat tuntuivat tosi raihnaisille ja raskaille aamun 8km:n lenkillä. Hädin tuskin pääsin viittä minsaa ja siltikin meno oli melkoista köpöttelyä. Voidaan todeta, että maastojuoksun "krapula" iski vasta vuorokautta myöhemmin päälle.

Kuudelta olinkin varsin virkeenä työmaalla. Siitä 8 tuntia eteenpäin taoin leimaa maailman matkalaisten passeihin, voidaanpa lisäksi todeta, että melkoisella motivaatiolla kaiken lisäksi. Töiden jälkeen narautin vaahtopäänä homoscootterilla kotiin ja reiluksi tunniksi unten maille.

Iltamassa läksin Lappeenrantaan juoksemaan 800m:ä Marskin kisoihin. Tein paikanpäällä verryttelyt lähes normaalisti ja aloin valmistautua muuten kisaan. Kokeilin verrytellessä yhtä 200m pätkää avauksena ja meno ei ollut herkkää. Yleensä pystyn vetämään avausvedossa, suht vaivattomasti lenkkarit jalassa siihen 29 sekan pintaan, mutta nyt en raastamallakaan päässyt alle 31sekan. Kaikki ei kunnossa totesin...ja taisinpa vielä miettiä mielessäini jotta: "voihan PERSE, HELVETTI ja SAATANA!!".

Enpä käynyt sitä tän enempiä murehtimaan, vaan asetuin ajallaan lähtöviivalle. Starttipistoolin paukusta ruvettiin sitten lallattelemaan kilvanjuoksua. Eka 200m siihen 30 sekkaan, 400 metrin vaarna tuli hieman päälle minsan kohdilla ja maalissa 2:01:7x. Juoksu kulki täysin omalla vedolla, ja tuntui ettei saa kaikkea irti mitä olisi mahdollista. Kulku, saati kropan tuntemukset eivät olleet tänään mitenkään häävit.

Päälle verryttelyt, kotimatka, sekä huolto ruholle, että vermeille. VITUTTAA asteen tai pari moinen lyllertäminen, etten jaksa tämän enempiä tänään turajaa PERKELE.