Eilen en pystynyt venymään tarattelemaan tavuakaan elostani. Kävin nimittäin tempaisemassa tutun 7km testin, ja taisin vetää ihteni pikkuisen kantilleen. Vattassa väänteli oudosti ennen starttia, mutta ei se onneksi vaivannut juoksun aikana pätkääkään.

Vedättelin ylämäkeen sellasia melko riuskoja tonneja, samalla kelailin, että paluumatkalla alamäkeen voi lasketella rennosti ja samalla voimia säästellen. Kääntöpaikalla olin aivan maksimaalisella jöötihapoilla, enkä pystynyt kirraamaan vauhtia, ja laskettelu/rullaus-suunnitelma ei mitenkään käynyt toteen. PERKELEELLISEN hapokkaan paluumatkan jälkeen olin perillä. Kello pysähtyi 22.57 eikä tyytyväisyyteen ole suuremmin aihetta.

Enpä silti vedä valtimoitakaan auki, sillä olihan tämä ensimmäinen kova tänä keväänä, ja marginaalisen nopeemmin meni kuin viime vuonna. Silloinhan olin jo tehnyt muutaman kovan pohjille, joten olihan silloin huomattavasti herkempää pyristellä. Muutenkin eilinen +2 astetta oli himpun jäätävä keli vetää shortseilla, ku vuosi sitten taisi kummiskin olla jotain +9 astetta. Näillä tekosyillä jätän itseni vielä kitumaan tälle elontielle.

Kotiin palattuani olikin sit HELVETTI irti. Vatsaa väänti SAATANASTI yrjötti, paskatti ja palelti. En edes kyennyt käymään suihkussa, vaan sipasin fleece-puvun niskaan ja menin makoilee sänkyyn horkkaa pois. Sängyssä kiduin viime yön, ja muutamia kertoja heräilin yöllä "tyhjennykselle".

Kyllähän tää kestojuoksijan glamour on verrattavissa ihan mihin tahansa pintaliito-glamouriin, vaikka hollywoodin elokuva-starpojen meininkiin.

Ensimmäisen kerran eläissäni olin treenin jälkeen niin heikolla hapella, etten suihkuun kyennyt -sattuuhan näitä SAATANA.

Eli treenit ap 6km keveetä, ip 3+7+4

Tänään vain pari oikein kevyttä ja lyhyttä tösäystä.