Aamusella olin siinä neljän persiissä pujottamassa lyreksejä erittäin hoikkiin, voisi jopa sanoa ruokomaisen kapeisiin sääriini. Lähdin tarpomaan keveetä lenkkiä, aah niin raikkaaseen syys-sateeseen. Siinä 3km:n haminoilla narautti lapojen välissä olevista fileistä sen verran vihlovasti, jotta ihan muutama kävelyaskelkin piti ottaa. Sain teutaroitua loput 5km kotiin ja tuntuma selässä oli vallan VITTUMAINEN. Jokainen hengenveto tuntui fileistä rintarankaan saakka kuin olisi seivästetty, eikä ruho meinannut taipua juuri minnekkään suuntaan.

Töihin tirpasin kuuden kanttiin. Duunissa vaatteiden niskaan pujottaminen oli melkoisen akrobatia-suoritteen tulos. Päivän kuuhoilin hyvin varovasti, etten niksauta selkää ihan lopuilleen. Työvuoron sain päätökseen suht kunnialla ja nappailin päälle vähän päikkärin tynkää. Kovin jänskätti lähtee iltalenkille, mut yllättäen juostessa ei selkään koskenutkaan ja sain veivailtua 21km:n kiihtyvän kunnialla lävitte.

Katellaan nyt kuinka tää selkä judanssi rupee etenemään. Eipähän olla tämänkään vaivan kanssa ekaa kertaa pappia kyydissä. On noi fileet oleet ennenkin jumissa SAATANA.

Loppukaneetiksi kerron Kamiksen harjoittelukauden aloituksesta. Kamis meinaa olla talvella hillittömässä iskussa massahiihdoissa. Hylje meinaa lähtee pk1 kaudeksi Tunisiaan etelänleirille, siellähän on hyvä hiihdellä oluttörppö kourassa basaarissa -mitä kuuluu kukkuluuruu VITTUSAATANANPERKELE.