Taisi jäädä päivä välistä, ku on nii PERKELEEN kova kiire -mukamas. Elikkäs en ole sit osannut organisoida aikaani oikein, tai siis olen vaan laiskotellu...

Joo sillon lauantaina HCM:llä oli kyl melko rapee meiniki, ainakin kisan jälkeen. Nimittäin Ise kanttasi viimeisillä km:llä nii jotta oli joutunut kävelemään viimeisiä mäkiä ylös. Maalissa se makasi sikiöasennossa mumisten hyvinkin epämääräisiä juttuja. Mie oon tottunut noihin maaliintulon jälkeisiin sekavuustiloihin, sillä olenhan käynyt monissa kisoissa Kamiksen kanssa. Mut kyl toi Isen sekoilu veti LÄHES vertoja Kamiksellekkin.

Suihkun jälkeen hän istui uimalan pukuhuoneessa, heijjasi yläkroppaa edestakasin, katsoi lasittunein silmin omaa laukkuaa ja jatkoi stadionilla hyväksi havaitsemaansa epämääräistä muminaa. Porukka kummasteli jotta joku voi vetää ihtesä tilttiin. Juoksijathan ovat NIIN solidaarista porukkaa, sillä hyvin pian energian tarjoilu heikossa hapessa olevalle Iselle alkoi pelata, nimittäin tuntemattomat tarjoilivat juomisiaan jne. Minusta se oli varsin ystävällistä. Maratoni on tervehenkinen laji. Nii ja ku päästiin suihkutiloista pihalle, nii johan se Ise PERKELE oli nurtsilla laattaamassa..heh heh

Sunnuntaina kävin verryttelemässä sellaisen 6 km:n maastolenkuran ja jalat tuntuivat yllättävän hyville. Lauantai aamulla kävin verkaamassa 10 km, ja illalla sain ihan HELVETILLISEN kuningasidean. Työkaverit olivat menossa pelaamaan salibandyä, ja mullehan ei lenkkeily tällä hetkellä ole mitenkään välttämätöntä, joten miehän änkäsin kentälle mukaan. PERKELE että mokomassa leikissä menee paikat jumekseen. Eihän se mun kirmaaminen muutenkaan siellä kentällä ollut herkimmästä päästä, mut tunnin pelin jälkeen, voitte vain kuvitella sitä maratoonarin maksimaalista herkkyyttä ja terävyyttä. Aamullahan en meinannut päästä sängystä ylös, ku paikat on NIIN hajalla VITTUSAATANA. Nooh illaksi meen töihin ja ajattelin kurnuuttaa sinne uudella fillarilla, joten eiköhän siinä taas paikat notkistu. Aamulenkki jää tänään kyl väliin PERKELE.