Edellisessä jatustelu-kirjoituksessa oltiin menossa kohti SM-maantietä. Sinnehhän suunnattiin, eikä odotukset olleet TODELLAKAAN napissaan. Kummiskin suunnitelmissa oli vetää sellaista 3:20min/km vauhtia, ja tasan niin pitkään kunnes kanttaan.

Kisassa tuntuikin tavoitevauhti suhteellisen helpolle. Ihmettelin sillä edellisissä kisoissa 7-12km pätkillä kyseisen vauhdin ylläpito oli lähes mahdotonta. Reijolassa maltoinkin noudattaa suunnitelmaa sellaiseen 12 km saakka kunnes tajusin, että mulla olisi mahkuja 8 sakkiin, niin rupesin höntyämään 3:12 tonneilla, joten kanttaaminen oli taas uusinta hottia ja maaliin saavuin ajassa 1:10:08, mikä oli kauden VITTUMAISINTA satoa.

SM-maantien jälkeen vähän palauttavaa kehiin ja rupesin suunnittelemaan plania SM-maastoihin. Sinnehän laadin loistokkaan suunnitelman juosta molemmat matkat ja kuntokin tuntui pitkästä aikaa suhteellisen asialliselle.

Viikot 18 ja 19 treenailin keveesti sellaisia 155km pätkiä ja tunsin olevani valmis maastoihin, vaikka olenkin äärimmäisen PASKA maastojuoksija(kin). Niistähän tulikin varsin VITTUMAINEN kokemus, sillä just ennen pitkän matkan strattia läsähti rytmihäiriöt pintaan ja keskeytin noin parin km juoksun jälkeen. Neloselle starttailin vielä, mut enimmät innot olivat karisseet Tanhuvaaran moreeniin, joten eipähän siitäkään ole jälkipolville kerrottavaa.

Tanhuvaarassa valmentajan kanssa pettymystä speguloidessamme, tuli mieleen jotta mitenkähän toi Tukholman mara reissu onnistuisi ohjelmaan. Vissiin olin kesketytyksestä johtuen niin säälittävän oloinen rassukka(vielä normaaliakin enemmän), joten valmentaja katsoi parhaaksi todeta; jos saan vaan järkättyä itseni viivalle, niin eiköhän onnistu.

Suurimman haasteen antoi suht napakka kilpailukalenteri viikoilla 21-22. Ensin vkon 21 viikonloppuna Keravalla Isohollon 10k, ja vkon 22 keskiviikkona sotilaiden maasto SM ja launtaina olisi Tukholman maraton.

Iso-Hollon kisat meni ihan VITULLEEN, pistoksen takia, mut en ollut hirveän hädissäni, sillä tunsin jotta kroppa on muuten kondiksessa. Sotilaiden SM-maastoissa kulku oli jo suht asiallista ja pystyin runttaamaan itteni jälleen  kantokuntoon.

Parin päivän palauttelun jälkeen korjailin Tukholmassa maratonin ennätysajan lukemiin 2.29.55. Siitä vielä muutaman päivän palauttelulla vetelin pm 800m 2:01 +5 asteessa ja tuulisessa kelissä. Silloin tuntui, jotta kroppa kaipaa kunnolla treeniä, ettei elo mene pelkäksi kilpailuksi.

Jatkuu joskus

Aamulla kevyt 9, illalla 16 perusmättöä+kp